Viequesin saari Puerto Ricossa oli täydellinen paikka viettää leppoisaa rantalomaa. Majapaikkamme oli kylässä lauttaterminaalin lähellä ja kaikkialle pääsi hyvin kävelemällä. Paikkaa voisi kutsua eläinten saareksi, sillä kulkiessamme vastaan tuli mahdoton määrä kaksi- ja nelijalkaisia otuksia! Koirat, kissat, kanat ja hevoset kulkivat vapaina ja aamuisin tuli herättyä jo aamuyöstä kukonlauluun. Puissa roikkui iguaaneja ja kaikenkirjavia lintuja lenteli ympäriinsä. Talot olivat värikkäitä ja omistajasta riippuen joko priimakunnossa tai suloisesti rempallaan. Saari on todella rauhallinen ja siellä tuntui myös turvalliselta liikkua, vaikka kuten kaikkialla, maalaisjärkeä on aina hyvä käyttää.
Yhden päivän vietimme vain hotellin altaiden äärellä, nautiskellen kirjoista ja allasbaarin tarjonnasta ja kahtena päivänä lähdimme saaren toiselle puolelle, missä monet kauniit rannat sijaitsivat. Lähdimme matkaan ronskisti kävellen ja - tätä ei muuten suositeltu missään matkaoppaissa - liftasimme. Saimme molempina päivinä nopeasti kyydit mukavilta paikallisilta, joista osa oli muuttanut saarelle toteuttamaan unelmiaan hitaammasta elämästä ja toimimaan esimerkiksi sukellusopettajina tai taiteilijoina. Tarjosimme aina bensarahaa, mutta sitä otettiin vastaan vain kerran eli halvaksi tuli liikkuminen!
Rannat joille menimme, sijaitsivat luonnonsuojelualueella ja pääsimme jututtamaan myös puistonvartijoita. Saimme kuulla mm. että vaikka Viequesia mainostetaan villihevosten saarena, oikeasti hevoset ovat kesyjä, omistajat vain yrittävät säästää kustannuksissa pitämällä niitä vapaina. He kertoivat kyseisten hevosten olevan melko iso ongelma ympäristölleen ja kuivuuden aikana myös eläimet itse kärsivät ravinnonpuutteesta. Kieltämättä iso osa näkemistämme hevosista oli laihoja takkuturkkeja, mutta vaikea tietää, olivatko ne kuitenkin tyytyväisiä vapaaseen elämäänsä. Sen voi sanoa, että ensimmäistä kertaa näin hevosen dyykkaamassa roskiksesta!
Parhaat rannat löysimme Secret Beachilta ja Playa Garcialta. Molemmista löytyy valkoista hiekkaa ja turkoosia merta, ja jälkimmäinen oli myös hyvin rauhallinen: saimme nauttia monta tuntia olostamme ihan yksin palmun alla loikoillen. Muutaman sangrian ryydittämänä innostuimme myös laulamaan ja tanssimaan lämpimässä vedessä, sillä silminnäkijöitä ei turhan paljon ollut!
Iltaisin katsoimme auringonlaskua hotellin rannalla, keräilimme merisiilin kuoria ja pimeän tullen nautimme tähtitaivaasta ja herkuttelimme joko huoneistollamme tai sitten eräässä rantakahvilassa, josta sai hyviä hampurilaisia ja drinkkejä. Saarella olisi ollut vaikka mitä nähtävää bioluminesenssistä koralleihin, mutta niin usein olen todennut turistimagneettien olevan iso pettymys, että meille riittivät aivan hyvin yksinkertaiset ilot ja lämmöstä nauttiminen. Viimeisenä päivänä jätimme haikeat hyvästit Viequesille: ehkä vielä joskus nähdään!