365 PÄIVÄÄ OSTOKSINA

Kulutustani ja rahanmenoani tarkasti seuraava juttusarja ehti täyttää vuoden ja on aika koota noiden 12 kuukauden aikana kertynyt tavara ja mietteet yhteen: hieman pelokkaasti olen ynnännyt summia nähdäkseni mihin olen rahani laittanutkaan! Sarjan ensimmäiset osat löydät täältä sekä täältä.

Ylläolevasta kuvasta pöytä mukaan laskettuna taas löytyy kaikki, mitä ostin viimeisten kuuden kuukauden aikana. Kuvasin "saaliini" pian Japanin matkalta palaamisen jälkeen, jolloin tuoreessa muistissa oli vielä se tunne, miltä tuntui kun kaikki tarvittava mahtui pieneen matkalaukkuun. Se oli kevyt, vapauttava fiilis, ja hetken aikaa tavarasta vapaa elämä tuntui aivan mahdolliselta. Sitähän voisi alkaa vaikka nomadiksi!

Pian kuitenkin tulin siihen tulokseen, että esteetikon elämässä usein vain tahtoo olla tietty määrä materialistisia iloja enkä minä ihan kaikesta osaisi luopuakaan. Moni ostoksistani on sellaista, mitä olen katsonut tarvitsevani ja joiden uskon tuottavan minulle iloa vuosienkin päästä, mutta paljon on myös sellaista, jota en ehkä nyt tulisi enää hankkineeksi. En hae kulutustottumusteni muutoksella mitään äärimmäisen minimalismin astetta, vaan sopivaa balanssia rahanmenon ja tavaramäärän välillä. Toistaiseksi se on vielä hakusessa, sillä nyt kun katson taaksepäin kulunutta ostosvuotta, on selvää, että tässä on esiteltynä se syy miksi kotimme täyttyvät tavaroista. Pienetkin määrät ja mitättömimmätkin ostokset kumuloituvat ja täyttävät kaappitilaa luoden tarpeen joko uudelle säilytystilalle tai vanhoista tavaroista luopumiselle. Sitä on vain niin vaikea muistaa siellä kaupassa...

Rahaa minulla meni näihin tavaroihin 280 euroa, mikä on varsin maltillinen summa puolelle vuodelle. Kun siihen lisätään alkuvuoden kulut, lopputulokseksi tuli 1713 euroa. Se on siis se määrä, jonka käytin tavaroihin, kosmetiikkaan, huonekaluihin ja muuhun materiaan vuoden aikana. 143 euroa kuussa.

Varsin maltillinen summa, joka tosin on epäilemättä osittain kirppislöytöjen ja halpatuotannon ansiosta. Yksikin vähän kalliimpi ostos ja koko vuoden budjetti olisi mennyt kerralla. Toisaalta ehkä se olisikin hyvä juuri niin? Enemmän laatua, vähemmän tavaraa. Jäin koukkuun tähän tilastoimiseen, joten olen edelleen jatkanut ostosten merkitsemistä ylös nähdäkseni, mitä tuleva vuosi tuo kulupuolella tullessaan. Edessä saattaa olla joitain huonekaluhankintoja kotiin, mutta pienempää tilpehööriä en voi juuri sanoa tarvitsevani lisää. (haluhan on tietysti täysin eri asia.) Jospa se tasapaino vielä joskus löytyisi!

Ps. En ollut aiemmin ihan rehellinen. Oikeasti ensimmäisestä kuvasta puuttuu pari kasvonaamiota, kasvovesi sekä kaksi kappaletta alushousuja - ne eivät jo käyttöön otettuina vain kerta kaikkiaan olleet tarpeeksi kuvauksellisia joten jätin ne suosiolla pois. Kuluissa ne on kyllä huomioitu. / toim. huom.

Seuraatko omaa kulutustasi jotenkin? Jos seuraat, niin miten ja mistä syistä? Täällä ruudun takana kihistään halusta tietää muidenkin kokemuksia aiheesta. :) 

NELJÄNNESVUODEN OSTOKSET & KATSE TULEVAAN

Jopas on vierähtänyt aikaa viime kirjoituksesta! 

Lähdin viikoksi Puerto Ricoon ja sieltä palattuani en eksynytkään heti takaisin someen. Osaksi siksi, että loman jälkeen rutiinit ovat aina hetken hukassa, mutta myös siksi, että talvisin jaksamiseni on aika rajallista. Etenkin lopputalvesta mitään ei tule tehtyä ellei ole aivan pakko. Aivan viime päiviin asti olenkin lähinnä levännyt, lukenut kirjoja, tuijottanut Netflixiä ja odotellut kevättä. Ajatustyötä olen sentään samalla harrastanut: on ollut aikaa taas ajatella tulevaisuutta, kirkastaa omia tavoitteita ja pohtia sitä, mitä elämältäni oikein haluan.

Taitaa olla niin, että kaikkein eniten haaveilen aikatauluttomasta elämästä: koen sen synonyymiksi vapaudelle. Ei velvoitteita, ei pakkoa. Sellainen elämä ei tarkoita joutenoloa, mutta pikemminkin hidasta elämää. Sellaista elämää, jossa on mahdollisuus kuunnella omia tarpeitaan ja myös elää niiden mukaan. Haluan olla aikaansaava silloin kun siltä tuntuu, ja olla tekemättä mitään kun sellainen olo iskee. Eli siis olla aika lailla sen joka elämänalalla kunnostautuneen superihmisen vastakohta.

Moinen vaatii luonnollisesti rahoitusta ja kulutustottumusten muutosta, mistä päästään siihen, miksi haluan seurata omia menojani. Vapaushan tarkoittaa riippumattomuutta muista ja riippumattomuus taas vaatii omavaraisuutta. Laskeskelenkin usein, kuinka pienellä pystyisin pärjäämään sillä mitä paremmin hallitsen omia kulujani, sitä lähempänä olen havittelemaani elämäntyyliä.

Kuvissa näkyy edellisen kolmen kuukauden aikana kertyneet ostokset. (Matto kuuluu mukaan.) Rahaa niihin upposi 433 euroa ja säästöön jäi 2000 euroa. Säästäminen on kieltämättä ollut nyt helppoa kun ei ole lainaa ja asumiskustannuksetkin naurettavan alhaiset, mutta miten mahtaa käydä sitten kun minusta tulee taas asuntovelkainen? Pitänee vain järjestellä ja priorisoida asiat niin, että löytyy se täydellinen balanssi: tilanne missä elämästä pystyy ottamaan kaiken irti tässä ja nyt, mutta jossa jää säästöön myös tulevaisuutta varten. :)

SHOPPAILIJAN SYNTILISTA - MITÄ OSTIN 3 KUUKAUDEN AIKANA

Oletko löytänyt itsesi joskus ihmettelemästä, mihin rahasi ovat kuluneet, vaikka tuntuu ettet ole edes ostanut mitään? Oletko konmarittanut kaappisi vain huomataksesi, että pian ne ovat taas täynnä tavaraa? Jos vastauksesi on kyllä, ei hätää: et ole ainoa.

Pidin itseäni aiemmin melko hyvänä rahankäyttäjänä enkä pitänyt sen kummoisempaa kirjanpitoa menoistani, etenkään kun minulla ole ollut tilanteita joissa rahat olisivat olleet täysin loppu. Kiinnitin kuitenkin jossain kohtaa huomiota siihen, miten tilin saldo aina tahtoi huveta ilman, että tiesin syytä siihen. Tavaraakin tuntui kertyvän, vaikka olin pyhästi luvannut olla sitä liiemmin hankkimatta.


Päätin ottaa selvää menoistani ja aloin pitämään listaa niistä. Kirjasin ylös sekä pakolliset menot että elämyksiin ja ostoksiin kuluneet rahat. Kolme kuukautta tuntui sopivalta ajalta siihen, ja olin täysin vakuuttunut, että lista jää ostosten osalta lyhyeksi, enhän minä juuri koskaan osta mitään. Pojat, kuinka väärässä olinkaan! 

Keräsin hankkimani tavarat kokeilun päätteeksi yhteen ja kuten huomaatte, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tai luku tuhat euroa, joka näihin esineisiin kului. Sisustus on näytellyt pääosaa ostoksissa sillä suunnittelen jo kovasti tulevaa kotia, ja uudet tuolit ahmaisivat leijonanosan summasta. Toinen kalliimpi hankinta oli objektiivi kameraan, mutta yllättävän paljon rahaa pienemmätkin ostokset imivät. Pienistä puroista kertyy iso virta-sanonta ei todellakaan ole tuulesta temmattu! Kolmen kuukauden kokeilu sai minut oivaltamaan paremmin monta asiaa, joista tarkemmin alla.

1. Sain kokonaiskuvan siitä, kuinka paljon minulla keskimäärin rahaa kuluu ja mihin sitä kuluu.

2. Pystyin erottelemaan pakollisten kulujen osuuden vapaavalintaisista kuluista, ja elämyksiin käytetyn rahan tavaroihin käytetystä. Kun oma kulurakenne on selvillä, on elämää helpompi suunnitella: voi tehdä realistisia säästötavoitteita, varautua elämänmuutoksiin, pohtia osa-aikatyön mahdollisuutta jne.

3. Näin myös, millaisia asioita ostan. Käydessäni listaa läpi jouduin kohtaamaan jokaisen ostoksen ja punnitsemaan sitä uudelleen. Olisinko nytkin ostanut tämän? Onko tätä tullut käytettyä? Erityisen hyödyllistä tällainen pohdinta on silloin, jos on kaltaiseni tuuliviiri joka haluaa oppia tajuamaan paremmin mitä tarvitsee ja mitä ei. Olen sivunnut aihetta aiemmin täällä.

4. Huomasin selkeästi kuinka paljon saan rahaa säästöön suhteessa siihen, kuinka paljon sitä kulutan. Kokeilun aikana säästöön ja sijoituksiin kilahti 2600 euroa, eli jokaista tavaroihin käyttämääni euroa kohden säästin 2,6 euroa. Tällaisen suhdeluvun kun saisi aina pidettyä yllä, kertyy säästöihin mukavasti pahan päivän varalle!


Itselleni jäi tästä sen verran hyvä fiilis, että olen jatkanut menojen kirjaamista nähdäkseni, millaisia eroja syntyy tulevien neljännesvuosien osalta. Tämä metodi ei varmasti sovi kaikille, mutta jos olet niitä jotka rakastavat muistiinpanojen tekemistä ja haluat päästä omasta taloudestasi enemmän selville, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, vaikka lyhyemmältäkin aikaväliltä! Mikäli talousasiat muutenkin kiinnostavat, on blogissa luvassa tälle vuodelle juttua mm. edullisesta sisustamisesta, matkustamisesta pienellä budjetilla, oman talouden hallinnasta sekä säästämisestä ja sijoittamisesta ilman että elämä menee kituuttamiseksi. :)

LAHJOISTA JA ANTAMISESTA

 Lahjoja on ihana antaa ja saada, siitä tuskin kukaan on kanssani eri mieltä. Mutta millainen lahja on paras lahja niin saajalleen kuin antajalleen? Aina kun pohdin asiaa, tulen siihen tulokseen, että meidän lähipiirissämme kaikilla on jo kaikkea, ja periaatteessa lahjoja ei tarvitsisi antaa kenellekään. Symbolisessa mielessä ja antamisen ilosta paketteja kuitenkin kertyy joka joulu pukinkonttiin. Stressi lahja-asioissa on siitä huolimatta pitkälti selätetty. Joinain vuosina sitä saa aivan loistavan lahjaidean jonka mielellään toteuttaa rahaa ja aikaa katsomatta, mutta on myös vuosia jolloin pää takoo tyhjää eikä oikein keksi mitään toiselle sopivaa. Silloin on täysin ookoo antaa vaikkapa hyvää suklaata ja pullo viiniä!

Muutenkin suosin aina kun mahdollista, syötäviä tai käytössä hupenevia lahjoja tai kierrätyslahjoja. Esimerkiksi sisustusesineet eivät käytössä kulu ja siitä maljakosta, jolle ei enää itsellä ole käyttöä, voi olla paljonkin iloa saajalle jos sisustusmaut kohtaavat. Kirjojen suurkuluttaja taas nauttinee aivan yhtä paljon divarilöydöstä kuin kirjakaupasta ostetusta, etenkin kun nykyään uutuuskirjojakin löytää hyväkuntoisena helposti murto-osalla alkuperäishinnasta. Ja käsistään kätevä tekee tietysti lahjat itse! Omasta kokemuksesta ainakin tiedän, että rakkaudella itse tehty lahja joka menee täysin nappiin, on arvokkaampi saajalleen kuin mikään mitä rahalla saa.

Olen myös yrittänyt muistaa, että yksittäisiä lahjoja tärkeämpää on olla vuoden jokaisena päivänä läheisilleen niin hyvä kuin pystyy, ja osoittaa teoillaan arvostusta ja rakkautta heitä kohtaan. En ollut nuorena aina kovin hyvä ilmaisemaan itseäni sillä saralla, mutta onneksi ikä opettaa ja olen kuitenkin pienestä pitäen ollut äärettömän kiitollinen siitä, että minulla on ihana perhe joka tukee minua tiukoissakin paikoissa!

Yllä vielä pari kuvaa jotka otin jokin aikaa sitten, ennen kuin olohuoneen uusi matto saapui. Mutta nyt taidan viimeistellä loput paketit ja nauttia loppuillan kodin tunnelmasta! 

5 VINKKIÄ PAREMPAAN OSTAMISEEN

Käytetyn tavaran myyminen on ollut minulla mielessä nyt aika paljon, sillä omaisuutta on tullut karsittua ja siitä onkin kertynyt ihan mukavia summia: pelkästään kesän aikana sain kasaan 800 euroa myymällä lähinnä vaatteita, sisustusesineitä ja laukkuja pois. Kun mukaan lisätään alkuvuonna ennen muuttoa tehdyt myynnit, summa nousee yli 1600 euroon. Melko hyvät tienestit kodin siivoamisesta vai mitä? Mutta mutta. Kun se ei oikeastaan ole tienestiä.

Se on tappioiden minimointia.

Kun ostaa jotain, lähes poikkeuksetta ostoksen arvo tippuu sillä hetkellä kun sen kiikuttaa kaupasta ulos. Keskimäärin 50 prosenttia, olen itseni kohdalla huomannut. Toisin sanoen, kun olin myynyt omaisuuttani 1600 euron edestä, olin alunperin investoinut niihin noin 3000 euroa, josta nyt sain vain puolet takaisin! Loput rahat hävisivät taivaan tuuliin, lopullisesti. Kova hinta tavaran väliaikaisesta omistamisen onnesta! Kysyinkin itseltäni, miksi olin mennyt ostamaan niin paljon asioita joihin en osannutkaan sitoutua.

Syy oli tietenkin selvä. Olin ostanut “ihan kivoja” asioita, en sellaisia jotka oikeasti olisivat sykähdyttäneet ja joita olisin jaksanut harkita tarkkaan. Ei, tyydytys oli saatava välittömästi mutta jälkikäteen iski ostoskrapula: mitä olenkaan mennyt tekemään?

Kirpparimyynti tosiaan on useimmiten paras ratkaisu päästä näistä ei-toivotuista tavaroista eroon, mutta se ei välttämättä ole mikään ekoteko, jos sillä oikeuttaa itsensä ostamaan yhtä paljon tilalle kuin mitä on myynyt pois. Kirpputorithan elävät jälleen kukoistustaan, mutta se ei ole näkynyt ainakaan vielä muiden kauppojen myyntien pienenemisenä. Hamstraamme vain kaksin käsin sekä uutta että vanhaa itsellemme.

Myyntirumba sai ajattelemaan, miten harkitsemattomista ostoksista syntyy lopulta isoja kulueriä ja miten paljon vaivaa niistä on, piti ne itsellään tai myi ne pois. Toisaalta myös oivalsin, miten paljon rahaa on kiinni esineissä joita en käytä tai tarvitse. Tulevaisuudessa pyrin hoitamaan asiat vähän tyylikkäämmin parilla ohjenuoralla jotka haluan jakaa teidänkin kanssa:

1. Mieti, mitä kaikkea sinulla jo on. Tee vaikka pieni omaisuusinventaario. Mitä puuttuu, mitä taas on ihan liian paljon? Useimmat meistä huomaamatta keräävät tiettyjä asioita yli oman tarpeen, olivat ne sitten kenkiä, mukeja, tuikkukuppeja tai juhlapukuja. Oma perisyntini esimerkiksi ovat tyynynpäälliset ja mieheni taas hamstraa rinkkoja ja reppuja kokonaisen puolijoukkueen tarpeisiin. 


2. Muunna ylimääräiset tavarasi rahaksi. Pursuavat kaapit ja käyttämättömäksi jääneet esineet eivät aiheuta kuin päänvaivaa, mutta muuntamalla ne kylmäksi käteiseksi voit tehdä jotain, mikä tuottaa sinulle oikeasti iloa tai käyttää rahat johonkin tarpeelliseen. 


3. Harkitse jatkossa ostoksiasi tarkkaan. Ennen kassalle menoa kannattaa muistaa, että et vaihta kympin seteliäsi kympin arvoiseen toppiin, vaan vaihdat sen 2-5 euron arvoiseen toppiin: ostoksesi menettää arvoaan heti kun olet sen ostanut. Sama juttu, hankit sitten uuden auton tai merkkilaukun. 


4.  Hyödynnä alennuksia tai mahdollisuuksia ostaa käytettyä, mutta vain silloin kun olisit joka tapauksessa ollut valmis ostamaan saman asian täyteenkin hintaan. Näin paitsi säästät rahaa ostotilanteessa, minimoit myös tappiosi jos joskus tulee tarve saada tavara eteenpäin. 


5. Mieti, voisitko käyttää rahan johonkin vielä parempaan? Kuinka moni meistä unelmoi vaikkapa matkasta jonnekin, ja huokailee kun ikinä ei ole siihen varaa! Samaan aikaan sitä kuitenkin tulee iloisesti ostettua hetken mielijohteesta sitä sun tätä, joihin laitetuista rahoista olisi jo parhaimmillaan muutamassa kuukaudessa kertynyt sen unelmatripin matkakassa. 

Edellisiä noudattaen huomaat, että kodin tavaramäärä alkaa kuin ihmeen lailla pysyä suht vakiona. Samalla käteen jäävä rahamäärä lisääntyy, vaikka et elä yhtään sen niukempaa elämää kuin ennenkään, päinvastoin! Ja ehkä joskus koittaa se päivä, kun toteat, että et oikeastaan enää tarvitse juuri mitään: sinulla on jo kaikki mistä olet aina unelmoinut. :)

MY TWO CENTS ABOUT BUYING CLOTHES

Nämä kuvat on otettu Venetsiassa, jossa kävimme elokuisella lomamatkallamme. Poikkeuksellisen lempeä sää helli meitä ja paikka oli positiivinen yllätys, mutta kaupungista lisää myöhemmin, sillä tänään mielessäni ovat vaatteet!

Kun päätin alkaa karsimaan tavaroitani ja vähentämään kulutusta, vaatteet olivat ensimmäisenä listallani. Olen ostanut niitä lähinnä sitä haaveiden tulevaisuutta varten, jossa minulla on niille käyttöä, jossa itseasiassa mahdun niihin ja jossa ihmiset ihailevat erehtymätöntä tyylitajuani. On selvää, että sitä tulevaisuutta saa odotella, joten olen päättänyt pärjätä jatkossa suunnilleen sillä, mitä minulla nyt on. Mutta mitä minulla oikeastaan on?

Päätin laskea jokaikisen vaatteeni. Jätin pois ainoastaan alusasut ja ulkotakit. Laskin myös paljonko olin kuluttanut rahaa niihin. Tulos: 1550 euroa, 106 vaatetta. Kuluttajatutkimuslaitoksen mukaan nainen pärjää 88 vaatteella, joten selkeästi minulla on niitä yli tarpeen.

Ensiajatus oli ryhtyä ostolakkoon, mutta kuten ihmedieetit, sellaiset eivät ole pysyvä ratkaisu ongelmaan. Päätinkin haastaa itseni siinä, että jatkossa ostan vain muutaman vaatteen vuodessa käytössä kuluvien tilalle, ja nekin mielellään second hand-ostoksina tai kestävällä tavalla tuotettuina, laadukkaina yksilöinä. Tällä hetkellä vaatekaapissani on vielä paljon ketjuliikkeiden vaatteita, mutta en ole ihan varma kuinka paljon haluan enää jatkossa tukea halpatuotantoa. Siispä luovuutta kehiin ja hyödyntämään päätä asujen valinnassa lompakon sijaan!

Jakku / Bik Bok 

Mekko / Thaimaasta

Laukku / DKNY

Ballerinat / Pariisista

MITÄ EROA ON HALULLA JA TARPEELLA?

En tiedä ihan tarkalleen missä kohtaa se iski, jossain tämän vuoden puolella kuitenkin. Ensin myin paljon tavaroitani pois. Sitten aika paljon lisää. Ostin uusiakin, mutta vähemmän kuin ennen.  Harkitsin enemmän hankintojani. Sitten koitti ensimmäinen matka jolta en tuonut kuin muutaman euron ostokset. Lopulta aloin lukemaan aiheeseen liittyvää kirjallisuutta.

Diagnoosi oli selvä. Minuun oli tarttunut kulutuskriittisyys. 

Olen aina rakastanut katsella lehtiä, blogeja, kuvastoja, kauppojen näyteikkunoita ja unelmoida kaikesta mihin pukeutua ja millä sisustaa kotia. Olen uskotellut itselleni lukuisat kerrat, miten elämäni muuttuisi paremmaksi jokaisen hankinnan myötä. Jostain syystä ostamisesta johtuva onnellisuus koki kerta toisensa jälkeen inflaation, mutta kauan se kesti ennen kuin kykenin aidosti katsomaan niin omaa kuin muiden toimintaa ulkopuolisen silmin. Ja mitä enemmän asiaa tutkii ja miettii, sitä järjettömämmältä jatkuva kuluttaminen tuntuu.

Meille globaalilla tasolla yltäkylläisyydessä eläville ihmiselle mikään ei riitä vaan aina on saatava vähän enemmän. Vaikka kaappimme ovat täynnä käyttökelpoista vaatteistoa ja ruokaa, vaikka kotimme on lämmin ja turvallinen ja  sisältää kaikki elämiseen tarvittavat huonekalut ja tavarat, se ei riitä meille. Kulutusyhteiskunnan juoni on pitää ihminen tyytymättömänä mainonnan ja sosiaalisen paineen kautta. Kun altistumme jatkuvasti uusille vaikutteille, trendeille ja uutuuksille, on vaikea pysyä immuunina ja olla ostamatta lisää. Joskus se voi tuntua jopa välttämättömältä, kun halutaan ylläpitää tai saavuttaa tietynlaista sosiaalista asemaa tai statusta. Kulutus on kuin huumetta ja kuten jokaisen kunnon narkkarin, ostamaan tottuneen on myös vaikea päästä eroon tavastaan.

Ongelma on niin paha, että vaikka sen myöntää itselleen, muutos on vaikeaa. Minulla on turhamaisia unelmia, joista en pysty luopumaan nytkään. Suurin niistä on unelma omakotitalosta. Pienemmät haaveet liittyvät mieluisiin huonekaluihin ja kodin pientavaroihin, ja satunnaiseen vaateostokseen jolla raikastaa omaa tyyliä. Mitään niistä en tarvitse, kaikkia niitä haluan.

Ihmisen olisikin hyvä tiedostaa ero halun ja tarpeen välillä. Niin helposti ne menevät sekaisin, mutta tosiasiassa me haluamme todella paljon, mutta tarvitsemme vain niin vähän. Hyvin harva meistä tosin on asian tiedostaessaankin valmis muuttamaan mökkiin, viljelemään omat perunansa ja käyttämään second hand-vaatteita kunnes ne hajoavat päälle, mutta pienetkin muutokset omissa tottumuksissa ovat hyvä alku. Paras uutinen on se, että alku kirpaisee eniten mutta sitten se helpottaa. Kun muutaman kerran saat jätettyä kauppaan sen tavaran, jonka olisit aiemmin ostanut, huomaatkin iloa jälkikäteen tajutessasi, että oikeasti pärjäät vallan mainiosti ilman! Tämän ajattelun seurauksena myös luovuuden määrä alkaa usein lisääntymään radikaalisti. Nyt nähdessäni kuvastossa uuden jakun, kyseenomaisen vaatekappaleen ostamisen sijaan olen alkanut miettimään, voisinko tuunata jonkun nykyisistä jakuistani samanlaiseksi? (tällöin kannattaa kuitenkin olla homma hanskassa ;)) Loppujen lopuksi muodissakin muutokset ovat niin pieniä, että useimmiten kyse on vain vähän erilaisesta leikkauksesta tai koristelusta muuten samana pysyvissä vaatekappaleissa.

Oma tieni kohti kohtuullisempaa kulutusta tulee olemaan pitkä ja kivikkoinen, mutta olen motivoitunut ja varma, että elämänlaatuni tulee parantumaan sen myötä. Kun kuluttaminen ja siihen menevä aika ei näyttele niin isoa roolia elämässä, jää enemmän tilaa luovuudelle, ihmissuhteille ja vaikkapa harrastuksille. Lisäksi silloin tehdyt ostokset todennäköisesti tulevat olemaan harkitumpia ja pitkään iloa tuottavia, onnistuneita hankintoja. Siis nokka kohti parempaa elämää! Onko siellä muita, joilla on sama prosessi käynnissä? Mielelläni kuulen kokemuksia asiasta! 

Kuvituksena toimivat kesän aikana tehdyt ostokset. Tarvitsinko mitään niistä? En, se on pakko myöntää. Paitsi suklaata, sitä tarvitsee aina!