Kotona ja kaukomailla

SISUSTUSHAAVEITANI VUODELLE 2018

2018-01-31T01:34:00.000-08:00

”Haaveillaanko hetki? Uusi vuosi saa useimmilla meistä sisustushaaveet nousemaan pintaan. Haaveissa voi olla sisustaa uusi koti, parempi järjestys säilyratkaisujen päivityksellä, pintojen raikastus, tai vaikka tuoda uutta väriä sisustukseen. Toki myös ihanilla uusilla kalusteilla, valaisimilla, tekstiileillä ja sisustusesineillä – tai olemassa olevien kierrättämisellä, saa kodin ilmettä tehokkaasti päivitettyä. Mikä parasta, haaveilla voi isostikin, vaikka itse toteutus etenisi omalla tahdillaan! Millaisia sisustushaaveita sinulla on vuodelle 2018?”

Ihanan Coffee Table Diary-blogin pitäjä Giselda haastoi sisustusbloggaajia miettimään haaveitaan tälle vuodelle ja vaikka olinkin Sisustussuunnitelmia-postauksessa jo sivunnut aihetta, olen nyt miettinyt tavoitteitani kodille ja sisustamiselle vähän laajemmalta kantilta. Kokosinkin muutaman ihan konkreettisen haaveen lisäksi myös toiveitani sille, millainen sisustaja haluaisin olla ja mitä toivon kodiltamme nyt ja tulevaisuudessa.

Valaisimet. Olen aina ollut huono valaisimien kanssa, käytännössä mikään lamppu ei ole minua oikein inspiroinut ja sen voi kyllä nähdä katsellessani kotikuvia vuosien varrelta: valaisimet eivät ole pääosassa missään tilassa, ja nekin jotka näkyvät, ovat Ikeasta. Vaikutteille altistuttuani olen kuitenkin vihdoin tykästynyt kahteen valaisimeen, ja ei liene vaikea arvata mitä ne ovat: Flosia! Flosin 265 olisi täydellinen olohuoneeseen sillä tila kaipaa valaisinta joka on näyttävä mutta ei ole maiseman edessä ja Flos 2970/30 taas olisi itseoikeutettu kuningatar keittiötä koristamaan. Vaan raaskinko sijoittaa niihin saman verran rahaa kuin mitä minulla on mennyt suunnilleen koko kodin kalustamiseen tähän mennessä?

Peilit. Peili materiaalina on alkanut kiinnostaa minua, sillä se näyttää samaan aikaan ylelliseltä, kepeältä ja heijastavana elementtinä on takuuvarmasti mielenkiintoinen lisä sisustuksessa. Peilipöytä olisi hyvä katseenvangitsija ja vielä uskaliaampi tekee peilipintaisen hyllyn, jollainen sopii täydellisesti esimerkiksi kiinteän syvennykseen. Minulla on makuuhuoneessa juuri sopiva syvennys odottamassa sille sopivaa käyttöä, olisiko tässä sellainen?

Taide. Haaveilen olohuoneeseen tulevasta isosta, mustavalkoisesta maalauksesta jossa olisi hevosia. Minä rakastan hevosia, olenhan omistanutkin kaksi sellaista. Maalaus saisi olla melko abstrakti mutta kuitenkin sellainen, josta aihe on selkeästi tunnistettavissa. Koska minulla on kaksi hyvää kättä ja siveltimiä, lankeaa luomisprosessi harteilleni ja tämän projekin kimppuun olisi tarkoitus käydä vielä ennen kesää, hauska nähdä millainen lopputuloksesta sitten tulee!

Rentous. Haluaisin osata sisustaa rennommin. Päästää irti tyylipuhtauden tavoitteesta. Koen oman tyylini melko jäykäksi ja haluaisin aina kaiken sopivan täydellisesti yks yhteen, mikä on rajoittanyt paljon valintojen tekoa. Kunpa voisin sekoitella taidokkaasti eri elementtejä ja osata olla ottamatta sisustamista niin kauhean vakavasti! Jos pystyisin vaikkapa yhdistää ylläolevien kuvien tyylit keskenään samaan asuntoon, voisin taputtaa itseäni olalle: pidän nimittäin molemmista hyvin paljon.

Järjestys. Jo ennen tätä kotia haaveilin että kodissamme olisi ylivertaiset säilytysratkaisut, kaikelle olisi paikkansa ja koti olisi niin siisti, että sinne voisi kutsua kenet tahansa milloin tahansa. Totuus on kuitenkin, että vaikka järjestyksenpito olisi mahdollista, meillä on aina todella sekaista ja syy löytyy allekirjoittaneesta. Hienostakaan sisustuksesta ei ole paljon iloa jos lattiaa täplittävät sekalaiset romuröykkiöt ja vaatteet on viskattu minne sattuu. Siispä tämän vuoden tavoitteena olisi oppia takaisin siksi siistiksi ihmiseksi, joka joskus ennen olin ja miettiä kodin säilytysratkaisut valmiiksi, jotta ne kaikin tavoin auttaisivat järjestyksenpidossa.

Tarpeettomista haluista irti päästäminen. Vaikka haaveilen totta kai monista ihanista asioista joita kotiini haluaisin, suurin ja hartain toiveeni sisustuksessa olisi, että oppisin että ihan kaikkea ei tarvitse saada. Haluaisin oppia ymmärtämään, että kotini on oma kokonaisuutensa, jolle rajoitteensa luovat niin käytettävissä olevan rahan määrä kuin asunnon ominaisuudet. Haluaisin saada itselleni iskostettua päähän, että vaikka ostaisin kaikki kynttilänjalat ja just ne oikeat sohvatyynyt niin kotini ei siltikään tulisi näyttämään samalta kuin siinä upeassa Pinterest-kuvassa. Koska se ei vain yksinkertaisesti ole sama asunto - eikä sen tarvitsekaan olla! Sisustamisen on tarkoitus olla hauska harrastus ja vaikka se hauskuus ehkä tässä remontoidessa ja suunnitellessa on päässytkin välillä sumentumaan, yritän kirkastaa tätä tavoitetta tänä vuonna ja rakastaa kotiani sellaisena kuin miksi se on käsissämme muotoutunut. :)

Kuvat: Oma / Flos / Pinterest / Pinterest / Pinterest / Pinterest /Pinterest

MENESTYMISEN MYYTISTÄ

2018-01-24T04:02:00.001-08:00

Jokainen meistä on kuullut, että kuka tahansa voi menestyä kun vain uskoo asiaansa, on tarpeeksi yritteliäs ja ahkeroi tavoitteidensa eteen. Oli tavoite sitten unelmatyöhönsä pääseminen, huippulahjakkaaksi tuleminen, menestyksekkään yrityksen perustaminen tai vaikkapa rikastuminen, onni on vain itsestä kiinni, eikö vain?

Sen jälkeen kun kiinnostuin pari vuotta sitten itseni kehittämisestä sekä talousasioista, olen lukenut läpi lukemattomia motivoivia kirjoja, kirjoituksia ja kuunnellut inspiroivia podcasteja, joissa kaikissa menestyminen on ollut yksi keskeinen aihe. Ensin ne innostivatkin minua ja tuntui, kuin niistä olisi saanut uutta draivia saada elämässään jotain vähän enemmän aikaiseksi. Pikkuhiljaa innostuksen rinnalle tuli kuitenkin toinen, nakertava tunnetila joka ei ottanut jättääkseen: riittämättömyyden tunne.

Koin jonkinlaista syyllisyyttä huomattuani, että en kyennytkään saavuttamaan kaikkia parempaan elämään liittyviä tavoitteita, joita olin vaivihkaa itselleni asettanut. Kun sitten luin siitä, miten kaikki on omasta toiminnasta ja motivaatiosta kiinni ja kuinka menestys on oikeilla askelilla ihan nurkan takana, se pikemminkin lannisti kuin innosti. Epäonnistumisiani kerratessa en tullut ajatelleeksi sitä, että vika ei ehkä ollutkaan minussa vaan siinä miten korkealle olin riman asettanut.

Vaikka ensin koin olevani vain ilonpilaaja joka ajatuksillaan tahraa yleisen yes I can-henkisen suorittamispöhinän, Helsingin Sanomissa julkaistu juttu nuorten aikuisten kokemasta menestymisen paineesta osoitti, että en ehkä olekaan niin yksin asiani kanssa kuin luulin. Mitä enemmän olen nyt katsellut ympärille, olen ollut aistivinani, että menestyksestä kenties onkin tullut normaaliksi mielletty tila: jonkinlainen perustaso, johon jokaisen olisi hyvä yltää. Media, some ja yhteiskunnalta tulevat signaalit tuntuvat kaikki vain vahvistavan sitä. Koska menestyminen kuitenkin yleisesti käsitetään sellaisena, että sinulla menee yhdellä tai useammalla elämän osa-alueella keskimääräistä paremmin, on ymmärrettävää miksi jokainen ei pääse siitä osalliseksi, jo ihan tilastollisen mahdottomuuden vuoksi.

Kaikki esimerkiksi eivät voi olla yhtä aikaa rikkaita tai kuuluisia. Lahjakkuudenkin suhteen monella tulee raja vastaan, vaikka kuinka jaksaisi harjoitella sen 10000 tuntia. Ja onpa tuurillakin osansa pelissä: joidenkin kohdalle se osuu, toisten ei. Vaikka omaan asenteeseen ja jaksamiseensa ihminen voikin vaikuttaa, on meillä hirveän erilaiset lähtökohdat siinäkin. Menestymisen myytillä tarkoitankin sitä, että kauttarantain meille uskotellaan kaiken olevan mahdollista kaikille, vaikka se ei sitä olisi. Kun sitten iso joukko ihmisiä tavoittelee samoja asioita ja kilpailee paalupaikoista, syntyy väistämättä niiden menestyjien lisäksi myös ihmisiä, jotka mieltävät itsensä epäonnistujiksi ja syyllistävät itseään, osa ajautuen syvempiinkin aallonpohjiin.

Siitä syystä sitä toivoisi, että kun unelmia myydään, jossain olisi edes pienen pieni disclaimer missä lukisi, että menestys ei aina ole vain itsestä kiinni, ja että kaikkien ei edes tarvitse menestyä. Että ei se elämän onnellisuus ole vain siitä kiinni, miten skaalaudut suhteessa toisiin ihmisiin. En tällä missään nimessä halua viedä kunniaa niiltä jotka ovat menestyneet kovalla työllä, omilla ansioillaan ja jotka nauttivat siitä mitä tekevät, enkä toisaalta halua myöskään vähätellä omaa elämääni, vaan lähinnä sanoittaa sitä, miltä tuntuu kun tavoitteet ja resurssit saavuttaa niitä ovat pahasti ristiriidassa keskenään.

Näiden ajatusten pohjalta olenkin alkanut katsoa menestystä eri näkökulmasta. Vaikka edelleen ihailen monia menestyneitä ihmisiä, olen tajunnut, että minun ei tarvitse yrittää seurata juuri heidän jalanjälkiään. Olen sen sijaan löytänyt uusia idoleita ihmisistä jotka ovat tajunneet jo aikoja sitten, että elämä voi olla oikein hyvää vaikka ei osallistuisikaan yhteiskunnalliseen kilpajuoksuun vaikkapa vauraudesta, älykkyydestä, kauneudesta tai työurasta: ihmisiä joiden kaltainen haluaisin sisimmässäni itsekin olla. Se on opettanut minulle, että menestystä onkin monenlaista.

Tästä päästään siihen, että menestys kannattaa määritellä itse, sen sijaan että antaa ulkopuolisten paineiden tehdä se sinun puolestasi. Meillä jokaisella on tietty määrä resursseja, ja se osaltaan määrittää sitä mihin pystymme, mitä jaksamme, mihin asti pääsemme. Kun sovitamme tavoitteemme omien kykyjemme, intohimojemme ja jaksamisemme mukaan ja onnistumme tekemään parhaamme niiden luomien raamien pohjalta, siinä on jo ihan riittävästi menestystä!

Ehkä on siis aika lakata rankaisemasta itseään siitä, mihin ei ole yltänyt ja sen sijaan kiittää itseään siitä, mitä on saavuttanut. Olla armollinen itselleen. Joskus realiteettien kohtaaminen ja oman rajallisuutensa tajuaminen ei ole lannistavaa, vaan päinvastoin. Vaikka itsestä ei olisikaan kiipeämään yhteiskunnan tikkaita pitkin korkeimmille sijoille, sitä voi kuitenkin olla oman elämänsä sankari. Ja se on kaikista tärkeintä.

YKSI YÖ JOULUUN ON

2017-12-23T05:12:00.000-08:00

Yksi yö jouluun, ja vimeistään nyt on aika pistää velvollisuudet ja aikataulut nurkkaan, ja rauhoittua pyhien viettoon. Viime viikkoina on tosin väsyttänytkin niin, ettei ole paljon muuta jaksanut kuin käydä töissä ja viettää loppuaika nukkuen tai vain oleillen, ilman sen suurempaa päämäärää. Joka talvi minua vaivaava kaamosväsymys on onneksi ollut nyt hieman helpompi kestää, sillä asuntomme on valoisampi kuin yksikään edellisistä kodeista ja niin harmaata päivää ei ole ollut, etteikö jossain meren yllä olisi hieman valonkajastusta näkynyt. Niinkit pienet asiat ovat auttaneet jaksamaan, ja nythän päivät lähtivät jo pitenemään, eli voiton puolella ollaan!

Tätä päivää olemme viettäneet ihan kotosalla, kynttilöitä poltellen ja joulumusiikkia kuunnellen. Illalla sytytetään takkaan tuli, saunotaan ja pistetään joku hyvä tuttu leffa pyörimään. Vaikka jouluihminen minussa on surrut, ettei kovin kummoisesti tullut kotia koristeltua tänä vuonna remontin ja kaiken takia, saatiin sentään tekokuusi pystyyn ja lyhdyt esille: mielestäni ne riittävät ihan hyvin tunnelmaa luomaan. Sydämeenhän se joulu tehdään, sanotaan laulun sanoissakin. ❤

Ei muuta kuin hyvää ja rauhallista joulunaikaa kaikille!

SISUSTUSSUUNNITELMIA

2017-11-03T04:54:00.001-07:00

Kuva täältä / Vetimet Ikea / Fiona-penkki Ruth & Joanna / Kuva täältä / Muut omia

Pikku hiljaa olen uskaltanut remontoinnin ohella jo miettiä sisustustakin enemmän, ja aika erilainen tästä kodista taitaa tulla edellisiin verrattuna siitä huolimatta, että suuri osa huonekaluista pysyy ennallaan: neliöiden määrä on lisääntynyt, oma tyyli alkaa vihdoin vakiintua ja nyt on löytynyt uskallusta investoida kiinteisiin sisustuksiin ja pintamateriaaleihin enemmän kuin ennen.

• Keittiöön olemme nyt vakaasti päättäneet hankkia työtasot carrara-marmorista. Kallista, mutta vuosien pihistelyn jälkeen sallimme tämän yhden upgreidauksen itsellemme. Muuten keittiöstä tulee klassisen valkoinen, ovissa kromatut vetimet ja katseenkiinnittäjänä toimii mustakarminen sisäikkuna, joka antaa valoa vaatehuoneen puolelle.

• Kiinalaistyylinen sohvapöytä saa kasvojenkohotuksen mustan puuvahan avulla, ja sen lisäksi minua houkuttelisi marmori/lasi/messinki-materiaaleista koostuva sohvapöytä. Takkahuoneen ansiosta meillä voisi hyvinkin olla kaksi sohvapöytää, joita voisi sitten vaihdella keskenään aina, kun sisustukseen kaipaisi vähän vaihtelua. Uuden yksilön tulisikin olla monikäyttöinen ja moneen tilaan sopiva.

• Olohuoneen sohvaan olen miettinyt mustia irtopäällisiä, mutta valkoisenakin se toimii edelleen hyvin. Se kaipaisi kuitenkin nyt vastaparia parista nojatuolista tai pitkästä penkistä. Messinkijalkaiset sirot yksilöt eivät tukkisi tilaa tai olisi tunkkaisia, ja olisivat sopiva kontrasti muhkealle sohvalle.

• Eteisen välioveksi olemme hankkineet 4-peilisen oven, jota parhaillaan maalaan mattamustaksi. Valkoisissa karmeissa se antaa sopivasti näyttävyyttä muuten riisutulle tilalle olematta kuitenkaan liian aggressiivinen.

• Työhuoneen ja porraskäytävän väliin tulee pelkistetty, mustakarminen sisäikkuna, ja tarkoitus olisi vielä eristää työhuoneen nyt avoin seinä olohuoneesta lasisella, ovin varustetulla tilanjakajalla. Sen jätämme kuitenkin viimeiseksi ei-kiireellisenä projektina, sillä avoimena tila näyttää mielestäni nytkin ihan hyvältä.

• Hirveästi houkuttelisi käyttää jossain mustaa Nero Marquina-marmoria, mutta kerään vielä rohkeutta asian suhteen. Oikein käytettynä se voisi tuoda pikkuvessaan sopivasti dramaattisuutta, mutta voisi se toimia hyvin työpöydän tasonakin. Inspiraatiota otetaan vastaan! :)

VANHAN PARKETIN UUSI ELÄMÄ

2017-10-20T06:15:00.001-07:00

Asuntomme parketti oli surullinen näky remontin alussa: yli 30 vanha lattia oli ehtinyt nähdä elämää ja myös kellastua aika lailla. Kiiltävästä lakasta naarmut ja kolhut erottuivat selvinä ja aurinko oli tummentanut lattian laikukkaaksi. Tästä ei olisi suunta kuin ylöspäin!

Kannattaako kunnostus? Aluksi mietimme parketin uusimista, mutta kyseltyäni itseäni viisaammilta neuvoja tulin siihen tulokseen, että kyllä se vaan kannattaa kunnostaa sen sijaan. Vanhat mosaiikkiparketit ovat kunnon käsityötä ja sentin paksuista puuta, toisin kuin suurin osa myytävistä parketeista. Tällaiseen lattiaan ei meillä siis ikinä olisi ollut uutena varaa, ja paksua parkettia pystyy hiomaan ja käsittelemään useita kertoja sen elinkaaren aikana. Ehkä ainoa tapaus missä kunnostus ei olisi vaivan väärti, on jos parketti on pahasti irronnut alustastaan sillä tällöin korjaus voisi tulla kalliiksi. Meillä parketti oli kuitenkin todella tiiviisti liimattu lattiaan.

Voiko sen tehdä itse? Parketin kunnostus on niitä harvoja asioita, joita edes minä en halua tehdä itse. Siispä hankimme ammattimiehen paikalle tekemään homman. Kannattaa kuunnella suosituksia tai ottaa sellainen ihminen, jonka tietää tekevän hyvää jälkeä, sillä lähipiirissänikin on ihmisiä jotka ovat kertoneet oman parkettiremonttinsa menneen pieleen huonon jäljen takia.

Miten saada hyvä tulos? Meillä haluamamme lopputulos syntyi kahdella kerroksella valkolakkaa sekä muutamalla kerroksella läpinäkyvää mattalakkaa. Lattia vaaleni juuri sopivasti säilyttäen silti luonnollista väriään, ja puunsyyt jäivät kauniisti näkyviin. Ehkä yhden kerroksen olisi vielä voinut laittaa, mutta siitä olisi voinut tulla jo liiankin vaalea. Moni on saattanut nähdä valkolakattuja parketteja, joissa lakkaus saa lattian näyttämään samealta, mutta tämä johtuu kuulemma liian paksuista lakkakerroksista. Mieluummin monta ohutta kuin pari paksua kerrosta, näin ainakin meidän parkettimies sanoi.

Paljon kunnostus maksaa? Meillä hionnan ja lakkauksen hinnaksi tuli kotitalousvähennyksen jälkeen 15 euroa/neliö, eli varsin edullisesti saimme uudelta tuntuvan lattian!

Kestääkö kunnostettu parketti kulutusta? Vähäisen kokemukseni perusteella sanoisin, että kestää arjen käyttöä ihan hyvin, mutta missään nimessä ei ole yhtä iskun-/naarmunkestävä kuin laminaatti. Onneksi harvoin sitä tulee tiputeltua mitään kovin isoa lattialle, ja yritetään välttää tuomasta esim. irtohiekkaa tai kiviä sisälle. Siihen tosin pyrkinee jokainen. :D

Eikö mosaiikkiparketti ole mummojen juttu? On se kai sitäkin, mutta se on taas ihan kuranttia tavaraa sisustusmarkkinoilla. Itse yhdistin tämän todella vahvasti 80-lukuun enkä syttynyt kyseiselle parkettityypille alkuun yhtään, mutta nähtyäni miten kauniiksi sen sai, olen tullut toisiin aatoksiin. Yllättävän monesta paikasta tätä myös bongaa, ihan vanhoja arvorakennuksia myöten.

365 PÄIVÄÄ OSTOKSINA

2017-10-18T03:44:00.000-07:00

Kulutustani ja rahanmenoani tarkasti seuraava juttusarja ehti täyttää vuoden ja on aika koota noiden 12 kuukauden aikana kertynyt tavara ja mietteet yhteen: hieman pelokkaasti olen ynnännyt summia nähdäkseni mihin olen rahani laittanutkaan! Sarjan ensimmäiset osat löydät täältä sekä täältä.

Ylläolevasta kuvasta pöytä mukaan laskettuna taas löytyy kaikki, mitä ostin viimeisten kuuden kuukauden aikana. Kuvasin "saaliini" pian Japanin matkalta palaamisen jälkeen, jolloin tuoreessa muistissa oli vielä se tunne, miltä tuntui kun kaikki tarvittava mahtui pieneen matkalaukkuun. Se oli kevyt, vapauttava fiilis, ja hetken aikaa tavarasta vapaa elämä tuntui aivan mahdolliselta. Sitähän voisi alkaa vaikka nomadiksi!

Pian kuitenkin tulin siihen tulokseen, että esteetikon elämässä usein vain tahtoo olla tietty määrä materialistisia iloja enkä minä ihan kaikesta osaisi luopuakaan. Moni ostoksistani on sellaista, mitä olen katsonut tarvitsevani ja joiden uskon tuottavan minulle iloa vuosienkin päästä, mutta paljon on myös sellaista, jota en ehkä nyt tulisi enää hankkineeksi. En hae kulutustottumusteni muutoksella mitään äärimmäisen minimalismin astetta, vaan sopivaa balanssia rahanmenon ja tavaramäärän välillä. Toistaiseksi se on vielä hakusessa, sillä nyt kun katson taaksepäin kulunutta ostosvuotta, on selvää, että tässä on esiteltynä se syy miksi kotimme täyttyvät tavaroista. Pienetkin määrät ja mitättömimmätkin ostokset kumuloituvat ja täyttävät kaappitilaa luoden tarpeen joko uudelle säilytystilalle tai vanhoista tavaroista luopumiselle. Sitä on vain niin vaikea muistaa siellä kaupassa...

Rahaa minulla meni näihin tavaroihin 280 euroa, mikä on varsin maltillinen summa puolelle vuodelle. Kun siihen lisätään alkuvuoden kulut, lopputulokseksi tuli 1713 euroa. Se on siis se määrä, jonka käytin tavaroihin, kosmetiikkaan, huonekaluihin ja muuhun materiaan vuoden aikana. 143 euroa kuussa.

Varsin maltillinen summa, joka tosin on epäilemättä osittain kirppislöytöjen ja halpatuotannon ansiosta. Yksikin vähän kalliimpi ostos ja koko vuoden budjetti olisi mennyt kerralla. Toisaalta ehkä se olisikin hyvä juuri niin? Enemmän laatua, vähemmän tavaraa. Jäin koukkuun tähän tilastoimiseen, joten olen edelleen jatkanut ostosten merkitsemistä ylös nähdäkseni, mitä tuleva vuosi tuo kulupuolella tullessaan. Edessä saattaa olla joitain huonekaluhankintoja kotiin, mutta pienempää tilpehööriä en voi juuri sanoa tarvitsevani lisää. (haluhan on tietysti täysin eri asia.) Jospa se tasapaino vielä joskus löytyisi!

Ps. En ollut aiemmin ihan rehellinen. Oikeasti ensimmäisestä kuvasta puuttuu pari kasvonaamiota, kasvovesi sekä kaksi kappaletta alushousuja - ne eivät jo käyttöön otettuina vain kerta kaikkiaan olleet tarpeeksi kuvauksellisia joten jätin ne suosiolla pois. Kuluissa ne on kyllä huomioitu. / toim. huom.

Seuraatko omaa kulutustasi jotenkin? Jos seuraat, niin miten ja mistä syistä? Täällä ruudun takana kihistään halusta tietää muidenkin kokemuksia aiheesta. :)

KESKENERÄISEEN KOTIIN MUUTTAMISEN SIETÄMÄTÖN KEVEYS

2017-10-15T10:46:00.000-07:00

Siperia opettaa, ja remontoiminen myös. Kun käy kokemattomana täyttä remonttia vaativan kohteen kimppuun, eivät asiat aina mene ihan niinkuin on optimistisesti ajatellut. Remonttiin varattu aika ja raha tuli ja meni, ja niin siinä sitten lopulta kävi, että meidän piti muuttaa täysin keskeneräiseen asuntoon. Vaikka työtä on koko ajan jatkettu, kodista uupuu edelleen aika keskeisiäkin asumisen elementtejä, kuten keittiötä ja kylpyhuoneen kalusteita, pienemmistä viimeistelyistä puhumattakaan!

Olemme kuitenkin suhtautuneet koko touhuun parhaamme mukaan rennosti, asuvathan monet muutkin täystuhon keskellä ja hyvin tässä on opittu jo luovimaan tavaralaatikoiden ja remonttiroinan keskellä, joita ei vain saa mihinkään. Kuvia varten vähän raivasin tiloja, mutta kaaos täällä oikeasti vallitsee...toivottavasti kuitenkin niistä voi jo vähän nähdä, mihin suuntaan ollaan menossa!

Seuraavan kuukauden aikana olisi tarkoitus päästä remontin osalta lähelle valmista enkä malta odottaa, että kaikki mitä olen visioinut kiinteiden ratkaisujen ja sisustusasioiden suhteen pääsee konkretisoitumaan! Ja kunhan viimeiset ruuvit on ruuvattu ja homma saatu muutenkin pakettiin, pääsen iskemään budjettiakin pöytään. Hauskin vaihe lienee kuitenkin se, kun pääsen laittamaan ennen ja jälkeen-kuvia, sillä aikamoinen ero tässä tulee alkuperäiseen verrattuna. :)

REMONTTIKUULUMISIA

2017-06-21T02:19:00.001-07:00

Työmaalta terveisiä! Heti Japanista palattuamme kipitimme hakemaan asunnon avaimet ja seuraavana päivänä alkoivat purkuhommat. Kiirettä on pitänyt, sillä tarkan markan ihmisinä teemme (melkein) kaiken itse ja töissäkin on tietysti käytävä normaaliin tapaan. Kolmen viikon pakertamisen jälkeen on kuitenkin jo johonkin edetty: kaikki irti lähtevä on purettu, lattian kävi parkettimies laittamassa uuteen uskoon, väliseiniä on poistettu ja katon maalaus aloitettu. Kuvista voi nähdä homman etenemisen!

Vielä on julmetusti tekemistä jäljellä, mutta ajatus siitä ei minua kauhistuta, ainoastaan budjetti joka nyt jo natisee liitoksissaan. Moni voisi laittaa reilun kymppitonnin pelkkään keittiöön, mutta meillä sen pitää riittää koko asunnon uusimiseen sillä melkein kaikki pelimerkit menivät asuntolainan saamiseen. Omalla työllä tietysti säästää eniten, ja meillä on ollut onni mukana myös siinä, että olemme saaneet perheiltämme niin apua, neuvoja kuin myös valmiin kone- ja tarvikearsenaalin mitä voi lainata. Sellaiset asiat ovat painonsa arvossa kultaa!

Asunnon pohjaa pyöriteltiin pitkään, sillä se ei ollut ihanteellinen meille alkuperäisessä muodossaan. Ihan optimaalista siitä ei saa tekemälläkään portaikon, wc:n ja hormin tuomien rajoitteiden takia, mutta pieniä muutoksia huonejakoon saatiin silti suunniteltua. Mitä tulee sisustukseen, moni asia keittiöstä alkaen on vielä auki ja alakerran tuleva ulkomuoto täysi mysteeri, mutta joitakin sisustukseen liittyviä asioita on jo päätetty:

• Olohuoneen yhteydessä oleva avoin tila rakennetaan työhuoneeksi, jossa merelle päin avautuva seinä jäisi avoimeksi ja siihen tulisi lasinen tilanjakaja.

• Makuuhuoneen yhteyteen rakennetaan pieni vaatehuone keittiöön päin avautuvalla ikkunalla. Tämä lisää luonnonvaloa niin vaatehuoneeseen kuin makkarinkin puolelle, ja pimeä pikkukäytävä saadaan pois turhia neliöitä syömästä.

• Makuuhuone saa pariovet, joko umpinaiset tai eleettömät ruudulliset lasiovet.

• Lattian- ja katonrajaan sekä ovenkarmeihin tulee aiempia koristeellisemmat listat.

• Yläkerran wc jää tulevan master bedroomin yhteyteen, ja se remontoidaan vaaleaksi mikrosementin ja marmorimosaiikin turvin.

• Portaista tulee todennäköisesti tummanharmaat tai mustat ja portaikko saa ympärilleen eleettömän
lasikaiteen.

Ensin tuli muuten kauhisteltua kesää huonona ajankohtana remontille, mutta asia on oikeastaan täysin päinvastoin! On niin paljon helpompaa touhuta sisällä kuin ulkona sään ollessa lämmin, ja tauoilla voi vaikka grillata, kuopsutella puutarhassa tai ottaa aurinkoa! Toki hieman sydäntä riipaisee, kun suurin osa vapaa-ajasta menee kipsilevypölyä hengitellessä mutta uskoisin, että lopputulos on vaivan arvoinen ja että kesää on vielä jäljellä kun päästään tähän muuttamaan. :)

UUSI KOTI MEREN RANNALLA

2017-05-18T07:59:00.001-07:00

Nyt kun blogissa ei ole pitkään aikaan ollut kotijuttuja, lienee aika vihdoin paljastaa syy sen takana: väliaikaisasuntoon ei ole tullut hirveästi panostettua, sillä olemme vihdoin ostaneet uuden oman kodin!

Etsimisessä kesti vuosi, koska paitsi että olimme rajanneet haun Espooseen ja budjettimme oli rajallinen, emme osanneet päättää meren tai metsän läheisyyden väliltä. Luonto on itselleni todella tärkeä elementti ja halusin, että se olisi vahvasti läsnä myös tulevassa kodissamme. Nyt vihdoin osui kohdalle asunto jossa ei tarvinnut tehdä kompromissia: uusi kotimme on meren rannalla, pihassa kasvaa kaikenlaista kivaa ja aivan vierestä alkavat upeat metsäiset ulkoilumaastot. Kunhan saadaan kotiuduttua, suunnitelmissa on ostaa vene taloyhtiön vieressä olevaan laituriin, minkä jälkeen myös saaristoluonnon salat aukenevat meille. Voitte siis uskoa, että täällä ollaan aika innoissaan tulevasta muutosta!

Asunto on sataneliöinen, vaatii täydellistä remonttia eikä siinä sinänsä ole mitään erikoista mutta ihastuin olohuoneen isoihin ikkunoihin ja näin asunnossa mahdollisuuden tehdä vihdoin täysin meidän näköisemme koti. Koska meri näkyy enemmän tai vähemmän kodin lähes jokaiseen tilaan, sisustus ja tilanjako suunnitellaan sen ehdoilla, että näköalasta saadaan kaikki irti. Kunhan saamme avaimet ja palaamme reissusta, pääsen näyttämään tarkemmin millaisia visioita minulle on kodin varalle. :)

5 x PARASTA JUURI NYT

2017-05-16T01:25:00.000-07:00

Lomamatkojen suunnittelu. Kesän ensimmäinen reissu starttaa jo tällä viikolla, ja kohteena on Japani, jossa on tarkoitus ihmetellä Tokiota, maan kaunista luontoa ja tietysti syödä japanilaisia herkkuja niin paljon kuin napa vetää! Sieltä palattuamme on lämpö toivottavasti tavoittanut jo Suomenkin. Kesä menee enimmäkseen kotimaassa, mutta Tallinnassa on tarkoitus viettää viikko ja perinteinen Tukholman reissukin on jokavuotinen must. Alkusyksyllä menemme taas muutamaksi viikoksi Jenkkeihin sekä piipahdamme ehkä Kanadankin puolella ja talvilomalle olemme hahmotelleet Australiaa, Uutta-Seelantia tai Etelä-Afrikkaa. Saa nähdä miten käy!

Espoon rantaraitti. Kotikaupunkihan on kaikille se rakkain, ja Espoon merenrantaa myötäilevä ulkoilureitti saa sydämeni sykkimään sille entistä enemmän. Tänä kesänä tullaan taas pyöräilemään raittia pitkin eestaas, ja onpa sen varrelle ilmestynyt hyviä palvelujakin. Äitienpäivänä käytiin korkkaamassa Nokkalan Majakka, joka on rakennettu aivan meren äärelle ja jonka jokirapucaesar on älyttömän hyvää, suosittelen!

Kirppislöydöt. Tämän kevään paras löytö on ehdottomasti kierrätyskeskuksesta hakemani pyöreä marmorinen ruokailupöytä, joka paitsi maksoi vain muutaman kympin, palautti myös uskoni siihen, että kirppareilla ja kiertiksissä käyminen voi todella olla vaivansa väärti!

Kirjasto. Lukeminen on minulle tärkeää ajanvietettä kesät talvet, joten kirjasto on ihan ykköspaikka! Meillä päin kirjastoissa on myös vie ja tuo-kirjatelineet joista saa ottaa omaksi vaikka mitä löytöjä: viimeksi nappasin mukaan pokkarin Kuinka kasvattaa bébé, jota oli mielenkiintoista lukea, vaikka en jälkikasvusta toistaiseksi haaveilekaan. Kirjaston omista kirjoista erilaiset lifestyle-oppaat ovat aina mielenkiintoista luettavaa: viimeksi tavasin Hygge-kirjasta onnellisen elämän perusteita ja totesin, että oma elämäni on tainnut koko ajan olla aika hyggeligt. :)

Elämää mullistavat ostokset. Nyt on tullut hankittua jotain itselleni niin tärkeää ja hienoa, että taidan jättää sen tässä kertomatta ja omistaa sille ihan oman postauksensa seuraavaksi…ehkä arvaatkin jo mistä on kyse? ;)

VIEQUESIN SAARELLA

2017-04-27T01:48:00.000-07:00

Viequesin saari Puerto Ricossa oli täydellinen paikka viettää leppoisaa rantalomaa. Majapaikkamme oli kylässä lauttaterminaalin lähellä ja kaikkialle pääsi hyvin kävelemällä. Paikkaa voisi kutsua eläinten saareksi, sillä kulkiessamme vastaan tuli mahdoton määrä kaksi- ja nelijalkaisia otuksia! Koirat, kissat, kanat ja hevoset kulkivat vapaina ja aamuisin tuli herättyä jo aamuyöstä kukonlauluun. Puissa roikkui iguaaneja ja kaikenkirjavia lintuja lenteli ympäriinsä. Talot olivat värikkäitä ja omistajasta riippuen joko priimakunnossa tai suloisesti rempallaan. Saari on todella rauhallinen ja siellä tuntui myös turvalliselta liikkua, vaikka kuten kaikkialla, maalaisjärkeä on aina hyvä käyttää.

Yhden päivän vietimme vain hotellin altaiden äärellä, nautiskellen kirjoista ja allasbaarin tarjonnasta ja kahtena päivänä lähdimme saaren toiselle puolelle, missä monet kauniit rannat sijaitsivat. Lähdimme matkaan ronskisti kävellen ja - tätä ei muuten suositeltu missään matkaoppaissa - liftasimme. Saimme molempina päivinä nopeasti kyydit mukavilta paikallisilta, joista osa oli muuttanut saarelle toteuttamaan unelmiaan hitaammasta elämästä ja toimimaan esimerkiksi sukellusopettajina tai taiteilijoina. Tarjosimme aina bensarahaa, mutta sitä otettiin vastaan vain kerran eli halvaksi tuli liikkuminen!

Rannat joille menimme, sijaitsivat luonnonsuojelualueella ja pääsimme jututtamaan myös puistonvartijoita. Saimme kuulla mm. että vaikka Viequesia mainostetaan villihevosten saarena, oikeasti hevoset ovat kesyjä, omistajat vain yrittävät säästää kustannuksissa pitämällä niitä vapaina. He kertoivat kyseisten hevosten olevan melko iso ongelma ympäristölleen ja kuivuuden aikana myös eläimet itse kärsivät ravinnonpuutteesta. Kieltämättä iso osa näkemistämme hevosista oli laihoja takkuturkkeja, mutta vaikea tietää, olivatko ne kuitenkin tyytyväisiä vapaaseen elämäänsä. Sen voi sanoa, että ensimmäistä kertaa näin hevosen dyykkaamassa roskiksesta!

Parhaat rannat löysimme Secret Beachilta ja Playa Garcialta. Molemmista löytyy valkoista hiekkaa ja turkoosia merta, ja jälkimmäinen oli myös hyvin rauhallinen: saimme nauttia monta tuntia olostamme ihan yksin palmun alla loikoillen. Muutaman sangrian ryydittämänä innostuimme myös laulamaan ja tanssimaan lämpimässä vedessä, sillä silminnäkijöitä ei turhan paljon ollut!

Iltaisin katsoimme auringonlaskua hotellin rannalla, keräilimme merisiilin kuoria ja pimeän tullen nautimme tähtitaivaasta ja herkuttelimme joko huoneistollamme tai sitten eräässä rantakahvilassa, josta sai hyviä hampurilaisia ja drinkkejä. Saarella olisi ollut vaikka mitä nähtävää bioluminesenssistä koralleihin, mutta niin usein olen todennut turistimagneettien olevan iso pettymys, että meille riittivät aivan hyvin yksinkertaiset ilot ja lämmöstä nauttiminen. Viimeisenä päivänä jätimme haikeat hyvästit Viequesille: ehkä vielä joskus nähdään!

PUERTO RICO

2017-04-21T12:54:00.004-07:00

Kun talvella tarvitsin hieman lomaa kaikesta, varasin ystäväni kanssa lennot Puerto Ricoon, joka osoittautuikin paitsi hyväksi valinnaksi myös helpoksi ensikosketukseksi Karibiaan. Ihastuimme kuvien perusteella valkoisiin hiekkarantoihin, eksoottiseen luontoon, upeisiin auringonlaskuihin ja rentoon elämänmenoon, eikä paikan päällä tarvinnut pettyä! Sää oli saapuessamme täydellinen ja vietimme ensimmäisen iltapäivän San Juanin vanhassa kaupungissa. Kaunis paikka värikkäine taloineen, mutta meille yksi yö siellä riitti sillä PR:n parhaimmat nähtävyydet olivat mielestämme toisaalla, kaupunkien ulkopuolella.

Palmunkuvat silmissä jatkoimme seuraavana aamuna taksilla lautalle, joka vei meidät Viequesiin, toiseen Puerto Ricon kahdesta suositusta lomasaaresta. Sieltä olimme varanneet muutamaksi yöksi ison lomahuoneiston, joka sattui vieläpä olemaan hotellin yhteydessä! Näin meillä oli paitsi täysin varusteltu asunto, myös mahdollisuus nauttia hotellin altaista ja merinäköalasta sekä syödä aamupalaa kauniissa puutarhassa. Oman kokemukseni perusteella voin suositella Bravo Beach Hotelia josta ylläolevat kuvat on otettu, jos tuonne olette joskus menossa ja kaipaatte hinta-laatusuhteeltaan hyvää majoitusta!

Hotellilta käsin pääsimme hyvin tutustumaan saareen, ja vaikka lomamme olikin lähes täydellistä löhöilyä, muutama kaunis kuva ja matkavinkki jäi takataskuun, ja ne ajattelin jakaa vielä seuraavan postauksen yhteydessä. Sen jälkeen onkin aika luoda katse tuleviin reissuihin, joita tälle vuodelle on tullut suunniteltua...

Puerto Ricon matka numeroina

Lennot: 450 euroa, Norwegian

Majoitus: 80-110 euroa/yö 3 tähden hotellissa

Pääsaari: 13790 km²

Vieques: 131 km²

Ravintolat: Pääruoat alkaen 10 euroa, drinkit alkaen 6 euroa

Hintataso: melko lähellä Suomea, mutta liikkuminen edullista

Lämpötila: 28-32° ympäri vuoden

Matkalla nautitun sangrian määrä: 9 litraa

NELJÄNNESVUODEN OSTOKSET & KATSE TULEVAAN

2017-03-26T09:15:00.000-07:00

Jopas on vierähtänyt aikaa viime kirjoituksesta!

Lähdin viikoksi Puerto Ricoon ja sieltä palattuani en eksynytkään heti takaisin someen. Osaksi siksi, että loman jälkeen rutiinit ovat aina hetken hukassa, mutta myös siksi, että talvisin jaksamiseni on aika rajallista. Etenkin lopputalvesta mitään ei tule tehtyä ellei ole aivan pakko. Aivan viime päiviin asti olenkin lähinnä levännyt, lukenut kirjoja, tuijottanut Netflixiä ja odotellut kevättä. Ajatustyötä olen sentään samalla harrastanut: on ollut aikaa taas ajatella tulevaisuutta, kirkastaa omia tavoitteita ja pohtia sitä, mitä elämältäni oikein haluan.

Taitaa olla niin, että kaikkein eniten haaveilen aikatauluttomasta elämästä: koen sen synonyymiksi vapaudelle. Ei velvoitteita, ei pakkoa. Sellainen elämä ei tarkoita joutenoloa, mutta pikemminkin hidasta elämää. Sellaista elämää, jossa on mahdollisuus kuunnella omia tarpeitaan ja myös elää niiden mukaan. Haluan olla aikaansaava silloin kun siltä tuntuu, ja olla tekemättä mitään kun sellainen olo iskee. Eli siis olla aika lailla sen joka elämänalalla kunnostautuneen superihmisen vastakohta.

Moinen vaatii luonnollisesti rahoitusta ja kulutustottumusten muutosta, mistä päästään siihen, miksi haluan seurata omia menojani. Vapaushan tarkoittaa riippumattomuutta muista ja riippumattomuus taas vaatii omavaraisuutta. Laskeskelenkin usein, kuinka pienellä pystyisin pärjäämään sillä mitä paremmin hallitsen omia kulujani, sitä lähempänä olen havittelemaani elämäntyyliä.

Kuvissa näkyy edellisen kolmen kuukauden aikana kertyneet ostokset. (Matto kuuluu mukaan.) Rahaa niihin upposi 433 euroa ja säästöön jäi 2000 euroa. Säästäminen on kieltämättä ollut nyt helppoa kun ei ole lainaa ja asumiskustannuksetkin naurettavan alhaiset, mutta miten mahtaa käydä sitten kun minusta tulee taas asuntovelkainen? Pitänee vain järjestellä ja priorisoida asiat niin, että löytyy se täydellinen balanssi: tilanne missä elämästä pystyy ottamaan kaiken irti tässä ja nyt, mutta jossa jää säästöön myös tulevaisuutta varten. :)

MILLAINEN SISUSTUS TULEVAAN KOTIIN?

2017-01-22T09:23:00.001-08:00

Kovasti olen siitä tulevasta asunnosta puhunut, mutta ajattelin valottaa nyt myös tyylisuuntia joiden mukaan olisi se tarkoitus sisustaa. Puhun monikossa, koska minä en todellakaan osaa päättää.

Modernia mutta klassista. Eleganttia mutta vähän rouheaa. Tyylipuhdasta mutta ei kuitenkaan. Tanskalaiskotien rentoutta yhdistettynä arvoasuntojen pönötykseen. Marokkolaista rustiikkia ja viimeisteltyä designia. Aikamoista yhdistelyä siis luvassa!

Olen yrittänyt löytää tyyliäni ja jo vuosia, ja siinä samassa olen ollut armotta markkinavoimien riepoteltavana. Kun ei tiedä varmasti mitä haluaa, on altis vaikutuksille. Niinpä omat mielihalut ovat muuttuneet sitä mukaan kuin sisustustrenditkin, mutta sehän ei ole pitkässä juoksussa lainkaan kestävä ratkaisu. Tästä johtuen hammasta purren olen yrittänyt määrittää kodin tyylin jonkinlaisten raamien sisään, jossa kivijalka olisi vakaalla perustella mutta joka sallisi pienet syrjähypyt yleisilmeen kärsimättä. Täysin tyylipuhdasta kotia minulla tuskin tulee koskaan olemaan, mutta allaolevat kuvat kuitenkin antavat hyvää osviittaa siitä, mitä toivoisin unelmalukaaliltani:

Kuvat lähteineen löytyvät Pinterest-tililtäni

Koti saisi olla yleisilmeeltään klassinen, viimeistelty. Vielä vuosia sitten olisin tehnyt ronskimman valinnan, mutta ellei nyt tule tehdasloftia ostettua (mitä epäilen suuresti) niin siistit ja osin ylellisenkin tuntuiset pintamateriaalit toimivat hyvänä pohjana niin minimalistiselle kuin runsaammalle tyylillekin, ja sallivat joko rouheat tai elegantit huonekaluvalinnat.

Kodin rakenteisiin haluaisin pystyä vaikuttamaan. Haaveilen avarista tiloista, korkeista katoista, isoista ikkunoista ja myös kauniista pihasta. Asuntoja olenkin etsinyt näitä seikkoja silmälläpitäen: valmista ei tarvitse olla, mutta muuntelukelpoisuutta tulisi löytyä. Ja sen jälkeen edessä olisi vielä rakennusviraston kanssa neuvottelu...

Jos sisustuksen osalta muuten vielä mietin valintojani, niin yksi asia kuitenkin on varma. Sisustukseni tulee olemaan edullinen, mutta se ei saa näyttää siltä. Miten tulen toteuttamaan moisen yhdistelmän jää nähtäväksi, mutta minuthan tunnetaan lennokkaasta haaveilusta! Mieluummin realisoin tavoitteitani matkan varrella kuin varmuuden vuoksi aloitan vaatimattomasta suunnittelusta...:)

Millainen olisi sinun unelmakodin sisustus? Mielelläni kuulisin siitä!

AT THE HOME OFFICE

2017-01-18T09:14:00.001-08:00

Tykkään vaihdella huonekalujen paikkoja aina silloin tällöin, ja erityisesti näitä Kartellin tuoleja on kevyt liikutella sinne, minne mieli tekee. Metallinhohtoinen tuoli raikasti mukavasti työpisteen olohuoneessamme, ja muutamalla muullakin yksityiskohdalla se miellyttää nyt visuaalista silmääni enemmän. Marmoritarjotin oli älyttömän halpa (15 euroa!) löytö Tukholmasta ja sen päälle kelpaa asetelmia tehdä. Työpöytäni on entinen ruokapöytä, ja tarkoitus olisi vaihtaa se vähän sirompaan yksilöön: marmoritaso tai eläväinen puupinta olisivat kivoja. Saa nähdä, mihin päädyn!

I like to play around with our furniture, and my Kartell chairs are especially easy to move around. Metallic chair made my home office to feel a bit fresher, and I also made changes to what's on the table. Marble tray fits there perfectly among other things! As my current desk is originally a dining table, getting a new one is on my shopping list. I just can't decide what kind of desk I would like to have! Maybe something with marble or wood. We'll see!

SHOPPAILIJAN SYNTILISTA - MITÄ OSTIN 3 KUUKAUDEN AIKANA

2017-01-10T09:46:00.001-08:00

Oletko löytänyt itsesi joskus ihmettelemästä, mihin rahasi ovat kuluneet, vaikka tuntuu ettet ole edes ostanut mitään? Oletko konmarittanut kaappisi vain huomataksesi, että pian ne ovat taas täynnä tavaraa? Jos vastauksesi on kyllä, ei hätää: et ole ainoa.

Pidin itseäni aiemmin melko hyvänä rahankäyttäjänä enkä pitänyt sen kummoisempaa kirjanpitoa menoistani, etenkään kun minulla ole ollut tilanteita joissa rahat olisivat olleet täysin loppu. Kiinnitin kuitenkin jossain kohtaa huomiota siihen, miten tilin saldo aina tahtoi huveta ilman, että tiesin syytä siihen. Tavaraakin tuntui kertyvän, vaikka olin pyhästi luvannut olla sitä liiemmin hankkimatta.

Päätin ottaa selvää menoistani ja aloin pitämään listaa niistä. Kirjasin ylös sekä pakolliset menot että elämyksiin ja ostoksiin kuluneet rahat. Kolme kuukautta tuntui sopivalta ajalta siihen, ja olin täysin vakuuttunut, että lista jää ostosten osalta lyhyeksi, enhän minä juuri koskaan osta mitään. Pojat, kuinka väärässä olinkaan!

Keräsin hankkimani tavarat kokeilun päätteeksi yhteen ja kuten huomaatte, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tai luku tuhat euroa, joka näihin esineisiin kului. Sisustus on näytellyt pääosaa ostoksissa sillä suunnittelen jo kovasti tulevaa kotia, ja uudet tuolit ahmaisivat leijonanosan summasta. Toinen kalliimpi hankinta oli objektiivi kameraan, mutta yllättävän paljon rahaa pienemmätkin ostokset imivät. Pienistä puroista kertyy iso virta-sanonta ei todellakaan ole tuulesta temmattu! Kolmen kuukauden kokeilu sai minut oivaltamaan paremmin monta asiaa, joista tarkemmin alla.

1. Sain kokonaiskuvan siitä, kuinka paljon minulla keskimäärin rahaa kuluu ja mihin sitä kuluu.

2. Pystyin erottelemaan pakollisten kulujen osuuden vapaavalintaisista kuluista, ja elämyksiin käytetyn rahan tavaroihin käytetystä. Kun oma kulurakenne on selvillä, on elämää helpompi suunnitella: voi tehdä realistisia säästötavoitteita, varautua elämänmuutoksiin, pohtia osa-aikatyön mahdollisuutta jne.

3. Näin myös, millaisia asioita ostan. Käydessäni listaa läpi jouduin kohtaamaan jokaisen ostoksen ja punnitsemaan sitä uudelleen. Olisinko nytkin ostanut tämän? Onko tätä tullut käytettyä? Erityisen hyödyllistä tällainen pohdinta on silloin, jos on kaltaiseni tuuliviiri joka haluaa oppia tajuamaan paremmin mitä tarvitsee ja mitä ei. Olen sivunnut aihetta aiemmin täällä.

4. Huomasin selkeästi kuinka paljon saan rahaa säästöön suhteessa siihen, kuinka paljon sitä kulutan. Kokeilun aikana säästöön ja sijoituksiin kilahti 2600 euroa, eli jokaista tavaroihin käyttämääni euroa kohden säästin 2,6 euroa. Tällaisen suhdeluvun kun saisi aina pidettyä yllä, kertyy säästöihin mukavasti pahan päivän varalle!

Itselleni jäi tästä sen verran hyvä fiilis, että olen jatkanut menojen kirjaamista nähdäkseni, millaisia eroja syntyy tulevien neljännesvuosien osalta. Tämä metodi ei varmasti sovi kaikille, mutta jos olet niitä jotka rakastavat muistiinpanojen tekemistä ja haluat päästä omasta taloudestasi enemmän selville, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, vaikka lyhyemmältäkin aikaväliltä! Mikäli talousasiat muutenkin kiinnostavat, on blogissa luvassa tälle vuodelle juttua mm. edullisesta sisustamisesta, matkustamisesta pienellä budjetilla, oman talouden hallinnasta sekä säästämisestä ja sijoittamisesta ilman että elämä menee kituuttamiseksi. :)

VUODEN 2016 KOHOKOHDAT

2016-12-30T11:19:00.006-08:00

Vuoden vedellessä viimeisiään on aika koota yhteen sen parhaat palat niin matkojen kuin muidenkin kuulumisten osalta! Tänä vuonna jäi taas takataskuun paljon uutta koettua ja opittua, niistä koostin pienen mietelmän postauksen loppuun. Ensin kuitenkin kuluneen vuoden kimppuun!

Tammikuussa matkasimme toista kertaa Marokkoon, ja vihdoin sain sen verran pysyviä muistijälkiä basaarien tuoksuista (ja hajuista), että pystyn ne palauttamaan mieleeni täällä kotonakin. Marrakechin luksusriadit, ihanat ostoskujat, yö Saharassa ja kaksi päivää vaeltelua Atlasvuorilla, check! Niistä voit lukea lisää täältä.

Matkalta palattuamme laitoimme asuntomme myyntiin ja huolellisten valmistelujen ja kenties onnellisten tähtienkin takia se myytiin päivässä! Niinpä pakkasimme kamamme ja muutimme Tapiolaan aiempaa isompaan väliaikaisasuntoon. Vaikka kaupunki pysyi samana, tuntui kuin kokonaan uusi maailma olisi avautunut meille: vihdoin tutustuin paremmin Etelä-Espooseen, nautin sen rannoista ja merestä sekä palveluiden läheisyydestä. Helsinkikin tuli entistä tutummaksi muuton myötä.

Kesäkuussa pääsimme kuumeisen odotuksen jälkeen Yhdysvaltoihin tien päälle, sinnekin nyt toista kertaa. Nautimme New Yorkista pari päivää ja suuntasimme sen jälkeen kohti seikkailuja maan länsiosiin. Vuoria, kanjoneita ja erämaan pölyä tuli makusteltua parin viikon ajan jolloin ehdimme niin vajota kainaloita myöten lumeen kuin kärventyä aavikolla, ja lopuksi vielä keräsimme voimiamme Las Vegasissa paluulentoa odotellessa. En muuten malta odottaa, että pääsen kirjoittamaan kaikesta näkemästämme! Sitä odotellessa täältä löytyvät ensimmäisen 'murikanmatkan kuulumiset.

Heinäkuussa lähdin tyttökaverien kanssa Pariisiin muutamaksi päiväksi ja seuran ollessa eri kuin yleensä opin hidastamaan tahtia hieman normaalista tehomatkailustani, mikä osoittautuikin oikein hyväksi ideaksi. Nähtävyyksiä, viiniä, ylihintaisia leivonnaisia ja upeita auringonlaskuja. Kyllä kiitos!

Elokuussa oli aikaa vielä pienelle roadtripille, tällä kertaa suuntana oli Italian Dolomiitit, Aosta ja Venetsia. Aostastakin pitää kirjoittaa kun ehtii, sillä se on aivan ihana paikka johon toivoisi useammankin suomalaisen löytävän. :)

Kesä taputeltiin kasaan Tallinnan risteilyllä ja viikonloppumatkalla Tukholmaan, missä pitkästä aikaa otimme hyvän hotellin ja vain nautimme kaupunkilomailusta, mikä on meille nykyään jopa epätyypillistä! Erityisesti jäivät mieleen vierailut Wasa- ja Hallwylska-museoissa sekä ihanat auringonlaskut Östermalmin rantalaitureilla istuskellen.

Syksyllä sisustelin kotia, maalasin pari taulua ja kauhistelin asuntojen hintoja löytämättä meille vieläkään uutta kotia. Kaamoksen masentavuutta paettiin ukon kanssa Tallinnaan viettämällä yksi viikonloppu siellä. Hyvä ruoka oli pääosassa, aloittelimme tutulla ja turvallisella F-Hoonella ja kokeilimme myös jotain uutta, tällä kertaa ravintola Kaks Kokkaa. Lämmin suositus molemmille!

Joulukuun ohjelmassa oli lähinnä selviytymistä pimenevien päivien laahustaessa eteenpäin, ja epätoivoisia yrityksiä päästä rantakuntoon tammikuun reissua varten. Tulokset eivät ole tähän mennessä olleet mainittavia ja saattakin olla, että joku vielä harppunoi minut luullessaan valaaksi kun uiskentelen Karibian turkooseissa vesissä. Vitsi, vitsi. :-)

Mitä kaikkea tämä vuosi minulle opetti? Ainakin sen, että kun asioita tekee, niitä saa myös aikaan. Myös pientä spontaania heittäytymisen taitoa tuli harjoiteltua, yritin sanoa kyllä entistä useammalle asialle. Luin pitkästä aikaa paljon kirjoja, näin enemmän ystäviäni ja rakkauteni luontoa kohtaan vain kasvoi patikkajalan kantaessa reissuilla yhä pidemmälle. Monessa asiassa olen liikkunut epämukavuusalueilleni ja huomannut sen kasvattavan minua. Aloin miettimään talouttani enemmän ja laadin suunnitelmia tulevalle. Olin muutenkin suunnitelmallisempi elämässäni ja nyt tuntuu, että voin kirkkain silmin ja selkein mielin vastaanottaa tulevan vuoden jota odotan jo innolla. Kiitos 2016, tervetuloa 2017!

Näiden kuulumisten kera toivotan kaikille oikein hyvää uutta vuotta ja lämmin kiitos jokaiselle lukijalle ja blogissa vierailleelle! :)

LAHJOISTA JA ANTAMISESTA

2016-12-21T12:03:00.002-08:00

Lahjoja on ihana antaa ja saada, siitä tuskin kukaan on kanssani eri mieltä. Mutta millainen lahja on paras lahja niin saajalleen kuin antajalleen? Aina kun pohdin asiaa, tulen siihen tulokseen, että meidän lähipiirissämme kaikilla on jo kaikkea, ja periaatteessa lahjoja ei tarvitsisi antaa kenellekään. Symbolisessa mielessä ja antamisen ilosta paketteja kuitenkin kertyy joka joulu pukinkonttiin. Stressi lahja-asioissa on siitä huolimatta pitkälti selätetty. Joinain vuosina sitä saa aivan loistavan lahjaidean jonka mielellään toteuttaa rahaa ja aikaa katsomatta, mutta on myös vuosia jolloin pää takoo tyhjää eikä oikein keksi mitään toiselle sopivaa. Silloin on täysin ookoo antaa vaikkapa hyvää suklaata ja pullo viiniä!

Muutenkin suosin aina kun mahdollista, syötäviä tai käytössä hupenevia lahjoja tai kierrätyslahjoja. Esimerkiksi sisustusesineet eivät käytössä kulu ja siitä maljakosta, jolle ei enää itsellä ole käyttöä, voi olla paljonkin iloa saajalle jos sisustusmaut kohtaavat. Kirjojen suurkuluttaja taas nauttinee aivan yhtä paljon divarilöydöstä kuin kirjakaupasta ostetusta, etenkin kun nykyään uutuuskirjojakin löytää hyväkuntoisena helposti murto-osalla alkuperäishinnasta. Ja käsistään kätevä tekee tietysti lahjat itse! Omasta kokemuksesta ainakin tiedän, että rakkaudella itse tehty lahja joka menee täysin nappiin, on arvokkaampi saajalleen kuin mikään mitä rahalla saa.

Olen myös yrittänyt muistaa, että yksittäisiä lahjoja tärkeämpää on olla vuoden jokaisena päivänä läheisilleen niin hyvä kuin pystyy, ja osoittaa teoillaan arvostusta ja rakkautta heitä kohtaan. En ollut nuorena aina kovin hyvä ilmaisemaan itseäni sillä saralla, mutta onneksi ikä opettaa ja olen kuitenkin pienestä pitäen ollut äärettömän kiitollinen siitä, että minulla on ihana perhe joka tukee minua tiukoissakin paikoissa!

Yllä vielä pari kuvaa jotka otin jokin aikaa sitten, ennen kuin olohuoneen uusi matto saapui. Mutta nyt taidan viimeistellä loput paketit ja nauttia loppuillan kodin tunnelmasta!

JOULUTUNNELMAA OLOHUONEESSA

2016-12-20T05:01:00.000-08:00

Tänä vuonna päätin olla maltillinen joulukoristelujen kanssa ja joulukuusi, jouluiset kasvit sekä runsas määrä kynttilöitä ja valonauhoja on riittänyt oikein hyvin. Nyt kelpaa kotona muutenkin olla ja tunnelmoida, kun saimme vihdoin olohuoneeseen maton. Ei vain ulkonäkösyistä, vaan ihan käytännönkin: kodin lattiat kun ovat jääkylmät! Elloksen Tanger-matto saa toimia jalkojemme lämmittäjänä siihen asti, että pääsen seuraavan kerran Marokkoon ostamaan ihan aidon Beni Ouarain-maton.

Diptyquen huumaavan tuoksuinen kynttilä viimeistelee tunnelman: Benjoin-kausituoksu vietteli minut jo kaupassa ja kotona se levittää mausteisen mystistä tuoksuaan silloinkin, kun se ei pala.

Kuusi saa minimalistine koristeluineen seisoa olohuoneen "pulmanurkassa": paikassa johon mikään huonekalu ei oikein tunnu istuvan ja joka kuitenkin tyhjänä näyttää liian kolkolta. Kuka tietää jos jätänkin kuusen tuohon pitemmäksi aikaa? ;)

Olin muuten kovasti toivonut, että voisimme viettää tätä joulua uudessa kodissa, mutta se toive jäi nyt toteutumatta kun mitään sopivaa ei ole vieläkään tullut vastaan. Ehkä ensi vuonna meillä käy parempi onni asuntokaupoilla ja sen kunniaksi voisi sitten koristella ihan aidonkin kuusen!

TALVISTA TUNNELMAA VALOILLA

2016-12-04T03:43:00.001-08:00

Jos jotain hyvää pitäisi tästä vuodenajasta keksiä, se on se kun saa luvan kanssa hieman hiljentää vauhtia ja käpertyä kotikoloonsa nauttimaan lämmöstä ja valosta, jotka ovat nousseet arvoon arvaamattomaan, kun aurinkoa ei juuri näy ja pakkanen nipistelee ulkosalla poskia. Pienhiukkaspäästöistä viis, kynttilät saavat palaa ja lyhtyjen ripottelua sinne tänne on harrastettu jo muutaman viikon ajan.

Makuuhuone alkoi nyt talven tullen näyttää entisellään turhan kolkolta, mutta ilme muuttui huomattavasti kotoisammaksi jo maton ja muutaman lisätyynyn avulla. Taitaa olla niin, että olen sittenkin enemmän runsauden kuin minimalismin ystävä - ainakin talvisaikaan. Lyhtyjä ja kynttilöitä on ihana poltella iltaisin samalla kun lueskelee lehteä, unikin tulee sen jälkeen paremmin!

Äidiltä saamani kaunis puinen koristesermi pääsi kirjaimellisesti uuteen loistoon kun keksin laittaa sen taakse rautalankaledit, joiden valo korostaa kauniisti sermin muotoja. Koska valot toimivat paristoilla, voi sermiä liikutella helposti paikasta toiseen. Oikeasti pidän sitä eteisessä, mutta photoshootin ajaksi oli parempi laittaa se paikkaan johon tulee edes hieman luonnonvaloa, eteisemme kun on asunnon pimein kohta. Siellä sermi tuokin paljon kaivattua lisävaloa!

TUOLIRAKKAUTTA: IKEA BJÖRKSNÄS

2016-11-19T14:48:00.001-08:00

Tuolimania ei ota laantuakseen! Tälle syksylle osui vielä yksi tuoliostos: Ikean Björksnäs-sarjan ohjaajantuoli. Ihastelin sitä siitä asti kun se tuli myyntiin, mutta luonto ei antanut periksi ostaa tuolia täyteen hintaan. Tämän täysin priimakuntoinen yksilön tullessa vastaan löytönurkassa melkein puoleen hintaan, tartuin tilaisuuteen innoissani, ja se on juuri niin ihana kuin mitä uskoin sen olevan!

Pirun mukava istua, laadukkaan tuntuinen ja miellyttää silmää, lisäksi puuosa on helppo maalata tarvittaessa, jos joskus kaipaa muutosta nykyiseen väriin. Tuolista on tullut minun Netflixin katsomispyhättöni sillä se on paljon mukavampi kuin sohvamme ja siinä on helppo vaikkapa näpytellä läppäriä samalla jos keskittyminen ei riitä pelkkään elokuvan katseluun. Vähän orpona se tuon sivupöydän kanssa pyörii hankalan mallisessa olohuoneessamme, mutta eiköhän näille kunnollinen paikka löydy viimeistään seuraavasta kodista!

Ikeasta tuntuu löytyvän kyllä varsin usein suhteellisen ajatonta muotoilua edustavia huonekaluja jotka voisivat hyvin olla jonkun "virallisen" designbrändin valikoimista, siis muutenkin kuin näiden erikoismallistojen osalta. En halua, että koko kotini on Ikeaa, mutta kieltämättä joskus täytyy tehdä töitä sen eteen sillä sieltä tuntuisi löytyvän mieluisat ratkaisut kaikkiin kodin huonekalupulmiin!

Muita Ikea-faneja? Löytyykö jotain kalustetta joka on osoittautunut aivan parhaaksi arjessa? :)

Ruokailutilan päivitys uusilla tuoleilla

2016-11-15T08:00:00.003-08:00

Vaikka tähän asuntoon ei hirveästi ole isompia sisustushankintoja tehnyt mieli tehdä, niin muutaman tuolin hankintaan olen syyllistynyt. Parisen vuotta mietin mustia tuoleja ruokapöydän ympärille, ja kun vastaan tuli setti vanhoja valkoisia wieniläistuoleja, ostin koko nipun ja maalasin ne Tikkurilan kalustemaalilla. Halpaa kuin saippua ja täydennystä löytynee kirppareilta jatkossakin, jos ja kun hankimme joskus isomman pöydän.

Toinen hyvä tuolilöytö tuli syyskuussa vastaan Design Marketissa: kuparinvärinen Masters-tuoli puoleen hintaan! Metallinhohtoinen tuoli on istunut todella nätisti sisustukseen joka tilassa, ja kyseisen huonekalun design miellyttää silmääni; löytyyhän minulta sitä myös yksi kappale mustana.

Lipaston yläpuolella oleva taulu on Alpo Jaakolan tuotantoa 60-luvulta ja sitoo tilan värit mukavasti yhteen; melkein harmittaa, että taulu kuuluu tähän asuntoon ja tuskin voin ottaa sitä mukanani tulevaan kotiin. Onneksi voin nauttia siitä nyt! Lipaston päällä olevat lasikuvut ajavat minulla kuriositeettikabinetin virkaa: niihin on mukava asetella milloin mitäkin. Ainakin venetsialainen paperimassamaski ja metsästä löytynyt kallo pääsevät niissä hyvin oikeuksiinsa. Olen muuten todella huono tekemään asetelmia, mutta joskus lykästää ja silloin saatan pitää muutamankin kuukauden samaa sommitelmaa esillä, kunnes tulee taas aika vaihdella esillä olevia tavaroita. Juuri nyt on kuitenkin hyvä näin!

Dolomiiteilla osa 2

2016-11-13T06:51:00.000-08:00

Lagazuoi-vuoren jälkeen ajoimme seuraavan aamuna patikoimaan sen lähistölle Rifugio Scotoniin ja siitä vielä eteenpäin Lagazuoi-järvelle. Päivä oli sumuinen mutta se tuntui sopivan maisemaan: laakso ja rinteet joita pitkin etenenimme, muistuttivat ajoittain Yosemitea, joka on meikäläisen spekseillä pirun komea paikka. Ei siis valittamista reittivalinnassa, säästä huolimatta!

Lagazuoi-järvi oli tyypillinen vuoristolampi; pieni, kauniin värinen ja pirun kylmä. Sen yläpuolisilla rinteillä kiemurtelivat reitit jonnekin kauas: onko kukaan edes laskenut, kuinka monta tuhatta kilometriä vaellusreittejä Alpeilla on? Varmaa on ainakin, että niillä saisi vuosikausia vietettyä kepeästi. Me tyydyimme kuitenkin tällä kertaa laskeutumaan alas vuoristomajaan ja nauttimaan siellä paikallisia antimia. Alppiruoka on melko tuhtia ja maanläheistä lihoineen ja perunoineen, joten nälkä sillä lähtee mutta kulinaristisia elämyksiä emme ole vielä kokeneet. Voihan se tietysti olla niin, että ollaan vain syöty väärissä paikoissa tai vääriä asioita. :)

Iltapäivän edetessä sää muuttui sateiseksi ja sumuiseksi, joten loppupäivä meni ajellessa hissukseen kohti hotellia ja miettiessä aikataulua seuraavan päivän ohjelmalle Venetsiassa. Siitä ehdinkin jo kirjoitella täällä. Venetsiasta matka jatkui läntisemmille Alpeille, missä ollaankin käyty jo kolmena kesänä!

Dolomiitit ja ylistys roadtripeille

2016-11-10T05:04:00.001-08:00

Nyt on pakko laittaa vihdoin jakoon kuvat joita tuli otettua kesällä Dolomiiteilla käydessämme; olin jo jonkin aikaa halunnut nähdä tätä Alppien rosoisempaa osiota ja vaikka lomaa oli vain viikon verran, olimme tarpeeksi hulluja oikeasti ajaaksemme Italiaan niitä katsomaan. Automatkoissa on jotain maagista: se on vähän kuin meditointia, kun istuu pari vuorokautta putkeen ja vain tuijottaa ohikiitävää maisemaa, ajattelee ja vaihtaa silloin tällöin sanan tai kaksi toisen kanssa.

Parista pysähdyksestä huolimatta matkamme taittui rivakasti: Tukholmasta lähdimme lauantaiaamuna, ja jo sunnuntaina iltapäivällä olimme Alpeilla patikoimassa. Yksi syy nopeaan etenemiseen on tietysti hotellihässäkän poistaminen aikataulusta: viikon aikana nukuimme enimmäkseen autossa, hotelliöitä karttui 9 päivän matkalla vain kolme. Sen verran mukavaksi paikaksi "Hotel Honda" osoittautui. Oman auton takakontissa uinuessa ei tarvitse murehtia luteita, kökkäreisiä lakanoita tai jalkasientä kylpyhuoneessa. Ilmaistakin se vielä on! Kyllä roadtrip vaan on niin paras tapa lomailla.

Mutta takaisin Dolomiitteihin, tuohon laajaan alueeseen koillis-Italiassa. Tällä reissulla ei ehtinyt kuin vähän raaputtaa pintaa; tuonne pitää palata uudelleenkin! Hienoin kokemus oli patikoida Lagazuoi-vuoren huipulle, osittain tunneleita pitkin: vuoren sisällä ja ympärillä on ensimmäisen maailmansodan ulkoilmamuseo. Sata vuotta sitten iso osa Dolomiitteja oli sodan rintamalinjaa, ja sotilaat kaivoivat kilometreittäin tunneleita vuorten sisälle kun taas vuorten seinämille tehtiin huomaamattomia kulkureittejä jotka kulkevat Via Ferrata-nimellä. Yhtä sellaista pitkin laskeuduimme vuorelta alas, ja muutamia jänniä kohtia reitillä oli, vaikka se helpoksi kai vielä laskettaisiinkin. Muita siellä ei juurikaan ollut, mikä teki reitin varrella olevien tunneleiden tutkimisesta entistä jännempää. Ylös tullessamme tunneleita pitkin taas sai mennä muiden seurassa, mutta hurjalta se silti tuntui: kosteassa pimeydessä kilometri toisensa jälkeen jyrkkää nousua, pelkän taskulampun varassa.

Illalla nautiskelimme maisemista niityllä istuskellen ja viiniä juoden, trangialla kokattu ruokakin maistui erinomaiselta. ;) Illaksi kävimme autoon nukkumaan ja aamulla herättyämme oli aika jatkaa matkaa. Luvassa siis vielä pari Alppiaiheista postausta!

Kannattaa muuten tsekata myös Maarit Helenan ja Suvi Höydenin jutut Dolomiiteilta, hyvin samoissa maisemissa on menty! Toisin kuin kaupunkilomailussa, luontomatkailussa on aina hauska huomata, että vaikka olisi käynyt tismalleen samassa paikassa kuin joku toinen, kuvat ja kokemukset voivat kuitenkin olla hyvinkin erilaisia; jokaisen kokemus on ainutlaatuinen ja uniikki.

Makuuhuoneen sisustus

2016-10-17T01:18:00.000-07:00

Makuuhuoneessamme vallitsee rauhallinen tunnelma: vain muutama huonekalu, vähän koristeita, valkeat tekstiilit, seinätkin ovat muutamaa taulua lukuunottamatta paljaat. Totta puhuen kaipaisin hieman pesämäisempää fiilistä ja tummempi maali tekisi tilalle ihmeitä, mutta nyt mennään sillä mitä jo on, viimeistään uuteen kotiin loihdin sitten visioideni mukaisen makuusopen! Kyllä tässäkin uni hyvin tulee, siitä ei ole ongelmaa.

Pitkään muhitin ajatusta laittaa tauluja seinälle, mutta niihin piti saada jotain kivaa enkä keksinyt, mitä. Lopulta muistin, että minullahan on melkein silpuksi mennyt Anton Corbijn'n valokuvakirja lempiyhtyeestäni Depeche Modesta: sieltä muutama sivu vain kehyksiin! Paitsi että se oli täysin ilmaista, on mukavaa kun kaikki esillä oleva on itselle merkityksellistä jollain tavalla. Sivut olivat vain hieman kellastuneet niiden 26 vuoden olemassaolon aikana, mutta se ei näissä kuvissa näy - niitä piti editoida sen verran rankalla kädellä, että rekvisiitaksi heitetty hellehattukin (syksyllä, häh) menetti saturaatiotaan.

Sweet Dreams - Kauniita unia!