Me halusimme nähdä komeat Atlas-vuoret, ja fiilistellä vuoristokylän tunnelmaa. Lähin paikka tällaiseen Marrakechista katsottuna on Imlil-niminen kylä, jonne pääsee helposti Grand taxilla. Ne ovat keskustasta kauemmaksi ajavia takseja; vanhoja Mersuja joissa on yleensä 6 istumapaikkaa joista voi ostaa yhden tai sitten varata koko taksin itselleen, niinkuin me teimme. Koko taksi päiväksi yksityiskäyttöön maksoi vain 530 dirhamilla ( 50 €) ja sillä saimme molemmat edestakaisen kyydin vuoristoon, kuskimme Ibrahimin luvatessa odottaa meitä monta tuntia kohteessa. Takseissa ei ole turvavöitä joten vähän jännitti kuoppaisilla teillä ajelu, samoin kun vuoristoon tulimme, oli sydän kurkussa jokaisen kaiteettoman jyrkänteen kohdalla, tiet kun ovat mutkikkaita! Mutta maisemat....nepäs olivatkin vertaansa vailla. Elämä vuoriston berberikylissä on vielä hyvin alkukantaista ja vaikka monen talon katolla onkin satelliittiantenni, ovat rakennukset silti yksinkertaisia savesta ja tiilestä tehyjä paimentolaishökkeleitä.
Imlil oli pieni paikka ja vaikka siellä muutamia turisteja pyörikin, oli siellä koskemattomuutta ja raikasta vuoristoilmaa! Marokossa helmikuu on kuitenkin talvikuukausi ja vuoristossa oli vasta alkukevät meneillään, mutta toisinkuin meikäläiset pitkässä paidassa hiihtäjät, paikalliset suosivat vielä toppatakkeja. Luntakin siellä oli, samoin jo alkavia kukintoja. Katsoimme lampaiden laidunnusta paimeniensa kanssa ja lähdimme edullisen lounaan syötyämme kävelemään ylös ylempiin kyliin vuoristopolkuja pitkin. Kiipeilimme ties missä ja pidimme välillä taukoa, ja perille päästyämme ihailimme yli 4 kilometrin korkeuteen päättyvää Toubkal-vuorta.
Imlil-kylään palatessamme eksyimme mattokauppiaan luokse ja hieroimme hänen takahuoneessaan kauppoja minttutettä hörppien. Olisin halunnut ostaa Beni Ouarain-maton, ja olisin ollut valmis maksamaankin siitä pyydetyn hinnan, mutta en voinut olla varma aitoudesta enkä halunnut riskeerata niin isoa summaa siihen. Olisi se varmaan ollut aito, mutta mistäs sitä ikinä tietää...kelim-maton päädyin kuitenkin ostamaan ja sen sain sopuisasti tingittyä itselleni 80% alennuksella. Kauppojen kunniaksi kilisteltiin taas minttuteellä!
Kokeilimme myös järjestettyä päiväretkeä Ait Ben-Haddoun linnoitukseen ja Ouarzazaten kaupunkiin. Retkessä parasta ja pahinta oli pitkä bussimatka reitillä, joka kiemurteli Atlas-vuorten läpi serpentiiniteitä pitkin. Taas kerran pelotti aika usein, mutta välillä taas halvaannuin siitä kauneudesta, jota vuoristo tarjoaa! Matkan varrella oli myös lukematon määrä berberikyliä, joissa hökkelien keskellä kohosi aina komea moskeija torneineen.
Ait Ben-haddou on tunnettu monien elokuvien ja sarjojen lavasteina, mm. Game of Thronesin ja Gladiaattorin. Minä, elokuvafriikki, tottakai myöhemmin etsin koko listan tuolla kuvatusta viihteestä ja eikun katsomaan! Tässä yhteydessä voin lämpimästi suositella Babel-elokuvaa, joka paitsi on todella hyvä elokuva, siinä ko. paikka näkyy selkeästi, samoin siinä näkyy paljon juuri tätä marokkolaista karua maisemaa ja pätkiä siitä, millaista elämä noissa berberikylissä on.
No comments